Vappukisat 1.5. tuottivat höh-tulosta, vaikka myös positiivisia yllätyksiä. Tuomaina Pertti Siimes.

Ekaradalta yliaikavitonen ja Aan alastulokontaktivirhe. Plääh. Katsoin, että Ursa lähtee tulemaan alas, mutta säntäsin itse liikenteeseen - Ursa otti mahtaisan loikan kontaktialueen reunalta... Enpä varmistellut. Muutenkin rata oli yhtä sössimistä, kävin kaikissa kaarteissa ihan liian syvällä, jolloin ohjauslinjat hukkuivat ja matkaan tuli ihan turhia kaarroksia ja epäsujuvia töksähdyksiä. Sijoitus kuitenkin täysi yllätys... 4.! :D

Tokarata oli huomattavasti parempaa ja sujuvampaa katsottavaa. Tuloksena kuitenkin hylky. Ohjasin sinänsä kohtuu helpossa paikassa Ursan esteen ohi, olettaen sen menevän noukkimaan aidan mukaan. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Ursa oikaisi minun ja esteen välistä seuraavalle suoritettavalle - puomille. Ei olisi tapahtunut, jos olisin ajatellut suoritettavaa ezstettä enkä seuraavaa... Olisin kerinnyt vielä pelastaa tilanteen ja ottaa vitosen, mutta annoin Ursan mennä puomille. Turha tehdä kisatilanteessa radasta epäsujuvaa säätämistä ja jättää siitä Ursalle negatiivista mielikuvaa. Mentiin loppuun asti hyvällä meiningillä.

Selvittiin kolmosluokan radoista ilman sitä kokemusta, että olisivat meille ai-van liian vaikeita.. Aikaan ja sijoituksille saa kyllä kiriä kovasti. Se on tämän alkavan kesäkauden tavoite. Lisää vauhtia.

Ursa osallistui Oulussa Paimensukuisen Lapinkoiran Seura ry.:n Katselmuksen lauantaissa 26.4. agilitykisailuun. Viime vuonna oltiin samaisessa tapahtumassa Ursan kanssa kilpailmattomien toisia, vuoden sisään olemme onnistuneesti aloittaneet kisaamisen ja nyt ihan vasta kuin varkain nousseet myös kolmosluokkaan.

Mölliagia tuomaroi Johanna Kenttälä, meidän suoritus riiti tänään kilpailevien kolmanteen sijaan. Ohjaaja töpeksi kahdessa kohtaa, joskin Ursa teki kokoajan innokkaasti töitä. Palkintopalli heltisi.

Periaatteessa rata oli helppo ja ihanneaikaan (55s) riitti - ei vain koskaan pitäisi lähteä itsevarmasti "soitellen sotaan". Ensimmäinen virhe tapahtui, kun keppien jälkeen kadotin koiran... Oletin liikaa siihen, että kyllä se menee ihan oikein, mutta Ursa ohjautuikin esteen ohi. Kielto ja vitonen. Toinen moka tapatui, kun saatiin harvinaisesti tiputettua rima, siitäkin syytän itseäni. Ohjasin esteen suunnitteluista huolimatta väärin ja sokeana sille, että Ursa olisi kannattanut kierrättää siivekkeen toiselta puolelta, jotta linja putkelle olisi mahdollisimman suora.

Radalta siis kymppi ajalla 46,72 ja sijoitus 3. 

MIKKELI 19.4.2008

Tunnelmat korkealla. :D Kisattiin Ursan kanssa Mikkelissä lauantaina pitkää päivää. A-kisan rataantutustuminen klo 13, josta suoriuduttiin puhtaalla radalla ja kakkospallilla, jota myöten siirryttiin kolmosluokkaan! Ensimmäinen kolmosluokan startti meni upeasti, vaikka ensimmäisinä radalle lähdettiinkin vasta puoli yhdeksän jälkeen illalla. Täysikuun noustessa tehtiin toinen nollarata samalle päivää ja korkattiin SM-nolla tili. :)

Järjestävä seura MAH - Mikkelin Agilityharrastajat ry.

Tuomariharjoittelija Riitta Nikkola. Tuomari Marja Lahikainen
A. Maxi2. Ihanneaika 49.
Suoritusaika 46,26. Aikavirhe -2,74. Ratavirheet 0.
Tulos 0. Sijoitus 2./14 - SERT, siirto 3. luokkaan

Tuomariharjoittelija Sirpa Kärkkäinen. Tuomari Johanna Nyberg
B. Maxi3. Ihanneaika 48.
Suoritusaika 48,17. Aikavirhe 0,17. Ratavirheet 0.
Tulos 0. Sijoitus 7./30

Molemmat radat olivat mielestäni kivoja, sopivaa haastavuutta ja hallussapitoa, jotta se sopi meille. Pysyttiin ajoissa, Ursa toimi hienosti ja kuuliaisesti. Ensimmäisellä radalla oli alkupuoliskolla valssipyöritystä, joista jokainen oli tekemisessäni myöhässä. :/ Tätä täytyy treenailla urakalla - valssien ajoittamista ja toki edelleen niitä liikkuvia valsseja.

Uramme ensimmäinen kolmosluokan startti oli niinikään onnistunut. Alku oli "vaikea" ja tekninen, suoriuduttiin siitä hienosti - irtoavimmat sooloilijakoirat karsiutui jo lähdössä. Erityisen iloinen päivän menestyksessä olen siihen, että Ursa jaksoi hyvin pitkät odottelut ja skarppasi toisessakin lähdössä hyvin. Samoin oma hermorakenteenikin kesti, vaikka kieltämättä jännitti jonkun verran. Lähinnä mietin sitä, ettei ole mitään menetettävää tässä, stressi on ohi, kun eka kisa onnistui jo niin hyvin - vaan eipä mitä, tehtiin hienoa tulosta Mikkelissä. :)

Kolmosluokan startissa jännäsin aikalailla sitä, riittikö meidän aika, vaan tuloslistauksissa sai huomata, että juuri ja juuri riittikin. Vajaasta sekunnista meidän onnistuminen oli kiinni. ;) Ursa on aivan mahtava pakkaus!

Pitää piirtää radat esille tässä, jahka kerkiää.

Tänään taas normaalisti vakivuorolla Halilassa. Joka oli muuten meille tämän kevätkauden viimeinen, koska ensi kerralla ei päästä Katselmusplussan vuoksi. Vähän kökkö fiilis jäänyt loppujen lopuksi tästä kevätkaudesta (viime vuonna sama juttu Jatko2:ssa), tunteeseen vaikuttanut todella paljon se, ettei ensinnäkään olla paljoaa päästy treenailemaan. Tälle kaudelle osui Ursan juoksutauko, joka söi kaksi treenikertaa (kolmas oli pääsiäinen, joten säästyttiin kahdella väliinjääneellä). Lisäksi Hupija-vei yhden ja nyt tuleva Katselmusplussa yhden. Neljä kertaa poissa ja neljä kertaa paikalla. Näistä kahdella ekalla kerralla Hanna paikalla, yhdellä kerralla ilman vetäjää ja tällä kertaa meidän treenit veti Mimmu. Toisena vaikuttajana kökköön fiilikseen on varmasti se, että Halilassa on stressaavaa treenata, nuuskuttelun ja paskansyönnin takia joutuu kokoajan olemaan varpaillaan, lisäksi pohja ei ole paras mahdollinen juosta ja se, että sieltä on aina kiire pois - hevostelijoiden jaloista, esteet pitää rikata kiireellä vege.

Tähän päivään...

RATATREENI

Mimmu oli ilmeisesti rakentanut meille ihan oman treeninkin, mutta koska Kärnän Julia oli edellisessä treeniryhmässä vetänyt kolmosille kivaa pätkää ja esteet olivat jo valmiina paikoillaan, niin käytettiin sitä sellaisenaan hyväksi.

Itsellä taisi olla tatsi hukassa. Erityisesti kontakteilta lähtöä mun täytyy omassa päässä miettiä ja treenata, se on mulle mörkö. Lisäksi vein Ursaa jotenkin varovasti viidettä estettä ei kiertänyt parilla ekalla kerralla takaa, kun oikaisin itse, enkä vetänyt draivilla. Kun syvensin ohjauslinjaani niin menihän Ursakin oikein.

Putkesta ulos tullessa avoin kulma kepeille. Tein putken suulla mäkelät (juuri Lapikkaassa ollut puhetta mäkelät/persjättö/sokkoleikkaus/edessäleikkaus/ranskalainen - rakkaalla lapsella on monta nimeä). Vähän liian aikaisin vaihdoin ohjaavan vasemman käden oikeaksi, joten ekakerralla Ursa meni kolmoshypylle. Kun tiedostin ja vein pidemmälle vasemmalla kädellä niin hyvin meni. Olen kyllä erityisen tyytyväinen nyt näihin meidän avokulmiin. Tottakai mun pitää saattaa Ursaa, mutta ohjattuna ei tarvitse ottaa. :D

Erityisen kinkkinen kohta oli kasihypyltä putkeen. Tähän väliin halusin treenata jotain uutta ja otin sen flipillä (vaikka yksinkertaisin ja helpoin olisi varmasti ollut joko peruuttaa ja imuttaa Ursa putkeen tai ottaa se haltuun ja viedä se putken suulle etuperin). Ensalkuun mun kääntyminen oli liian ajoissa ja linja vähän väärin, joten Ursa meni pari kertaa Aalle. Suorituslinjaa ja ajoitusta säätämällä sain sen kyllä kolmesti putkeen, aina parantaen. Edelleen hiottavaa on ja paljon, viimeisellä kerrallakin tuli vielä pientä kulmaa Ursan linjaan. Treeniä vaatii. Ideaa oli omassa liikkumisessa, mutta ajoitusta pitää säätää.

Viimeinen kepeillemeno oli niinikään avokulma ja sekin meni oikein loistavasti! Varmin tapa meille tuntuu näihin nyt olevan se, että koira on vasemmalla ja ohjaan vastakkaisella kädellä. Pitääkin ruveta treenaamaan niitä lähestymisiä, joissa koira on oikealla. Minkäköhän välin se silloin valitsee....?

LISUKKEITA

Koska meitä oli vain neljä treenaajaa (vaikka ryhmään kyllä kuuluu seitsemän), niin aikaa jäi vielä lopusta. Haluttiin ottaa okseri, Janitan muistutuksesta, jotenka se rakennettiin. Ensin Otettiin Usran kanssa helpompi kokeilu, jossa aidat olivat kohtuu lähekkäin toisiaan ja eka rima aika alhaalla. Toisella kerralla jo halusin heti vaikeuttaa, nostettiin ekaa rimaa ja levitettiin hyppyä. No problems. Ursa on hyvä hyppääjä, se kyllä katsoo mitä siivekkeiden välissä on ja mitoittaa hyppyään sen mukaan, se on tavattoman rohkaisevaa.

Treenikaverilla on bortsunsa kanssa hyppyongelma, kun se mitä ilmeisimmin katsoo siivekkeiden mukaan hyppynsä ei siis katso rimaa vaan ponnistaa sieltä mistä siivekkeet alkaa. He ottivat epäilyjen varmistamiseksi käsittelyyn kokeilun, jossa laitettiin kolmet siivekkeet peräkkän ja vain viimeisessä oli rima. Koira selkeästi ponnisti sieltä missä siivekkeet alkoivat ja rymäytti suoraan viimeisen riman päälle - varsinkin jos sille annettiin mahdollisuus vauhtiin, eli lähdettiin kauempaa.

Halusin ihan mielenkiinnosta kokeilla myös Ursan kanssa, vaikkei sillä mitään hyppyropleemaa olekaan. Ursa kyllä tuntuu hahmottavan ja katsovan tarkkaan mitä siivekkeiden välissä on, joten rima ei lennellyt, mutta selkeästi ponnisti silti kauempaa mitä normaalisti. Kaipa Ursa katsoo kokonaisuutta. Kaikkiaan oli melkoisen kiintoisa kokeilu. Haluaisin vielä kokeilla miten Ursa toimii silloin, jos siivekeparit ovat vielä etäämmällä toisistaan - edelleen rima viimeisessä.

PIEKSÄMÄKI 12.4.2008

Järjestävä seura PPSKY - Pieksämäen Palvelus- ja Seurakoira Yhdistys ry.
Tuomari Minna Väyrynen

A. Maxi2. Ihanneaika 50.
Suoritusaika 42,33. Aikavirhe -7,27. Ratavirheet 0.
Tulos 0. Sijoitus 2./5

 

Tänään kisattiin Pieksämäellä. Maxi2 koirakoita oli hulppeat viisi kappaletta...

Päätin jo heti, etten ota painetta koiramäärästä, mennään tekemään omaa suoritusta. Päivän tavoitteet eli ne asiat, joihin erityisesti kiinnitin huomiota oli se, että pysyttelin itse pois koiran juoksulinjalta ja vastaavasti tein valssit ajoissa. Viimeksi mainittu kyllä liittyy olennaisesti myös ensimmäiseen. Päätin lämmittelylenkillä, että tärkeintä on se, että voin itse olla rataan tyytyväinen, tuli sitten tuloksena nolla, vitonen, hylky tai jotain niiden väliltä. Huonoista nollista ei tule kuin paha mieli.... Nousunollat pitää ansaita osaamisella ja hyvällä fiiliksellä, ei väkisin vääntämisellä.

Onneksi sain pysyttyä tavoitteissa ja tuloksella kruunattiin päivä, nolla siis napsahti rapian seitsemän sekunnin ihanneajan alituksella ja sillä noustiin siniselle kakkospallille. :D Kolmosiin nousu on enää yhden sijoitusnollan päässä.

Rata ei ollut vaikea, mutta sisälsi toki ansaakin. Vaikein kohta taisi olla 3-5. Putkesta ulostullessa nenän edessä oli suoraan Aa, vaan koiran piti kääntyä vasemmalle hypyn kautta keppien avokulmaan. Toisaalta aikaa ja mahdollisuuksia oli kyllä valsseille, liian tiukkaa vääntöä ei ollut. Toinen ansa taisi olla 8-putki, joka oli muurin jälkeen, koira hyppäsi suoraan kohti väärää putken päätä, tätä en kuitenkaan henkilökohtaisesti pitänyt meille vaikeana, Ursa on kuitenkin aika hyvin näpeissä, eikä se helposti lähde säntäilemään sooloiluille.

Suoritus oli sen verran nätti ja sujuva, ettei siitä ole mitään pahaa sanottavaa ja paljoaa ruotimista. Tanja puhui suorituksemme jälkeen, että omaan menooni täytyy saada enemmän raivoa. Koirassa on kyllä potentiaalia. Kun olen nousut kolmosiin, jutellaan uudemman kerran positiivisesta ja aggressiivisesta ohjaamisesta. Jään kiinnostuneena odottelemaan. :) Meidän meno on nättiä - kyllä, mutta lisää draivia siihen liitoraviin täytyy saada (Täytynee hommata jotain örinähevimättöä ajomusiikiksi ihan agikisoja silmällä pitäen. ;) ...tai ehkä enempi rääkätä itseä silmittömään raivoon ja hommata mielummin jotain tekno-dance-jumputusta.....).