Hellettä piisaa, sen vaikutuksen kyllä huomaa koirassa, kuin kaiketi myös ohjaajassakin, puhumattakaan jäytävästä flunssasta. Treeneihin oli silti itsensä kiskottava - tottakai, ei ihan pienet saa treeneistä pois jäämään. ;) (Historiassamme vain poropaimennustesti ja jalostusluennot ovat onnistuneet olemaan tarpeeksi hyviä syitä treenien väliinjättämiseen...)

Tuijan vetämät JATin möllitreenit Killerillä. Lämpimän sään takia pyrkimyksenä oli saada vähästä paljon, hypyt olivat matalammalla (50cm) ja pyrittiin vetämään heti täysillä, jottei tarvitsisi hinkata liikoja. Suurinpiirtein U-kirjaimen mallinen treeni, jossa vaikea kepeilletulokulma, mutta jonka Ursa suoritti kummallakin kerralla LOISTAVASTI. :D Osaa hakea erittäin hyvin ensimmäisen välin oikein. Jostain syystä vastaavanlainen tulokulma on Ursalle helpompi jos olen sen vasemmalla puolella ohjaamassa. Otettiin itsenäistä treeniä kepeillä, jossa yritin tulla koira oikella puolellani, Ursa valitsi poikkeuksetta väärän välin, ei siis kiertänyt ensimmäistä keppiä. Otin suorempia linjoja, ehkä se vielä joskus menee hienosti koira vasemmallakin....

Toinen treeni oli kutakuinkin samantyyppinen, kepeille tultiin vain toisesta suunnasta, niin, että koira oli vasemmalla puolella, ei niin helppo tulokulma tämäkään, ensimmäisellä kerralla pyrki tokaväliin (oma vikani, kun sinne ohjasin niin selkeästi, että tajusin sen itsekin) vaan toisella kerralla nappisuoritus. Ursaa pitää tosi voimakkaasti nyt kannustaa ja tsempata, liekö lämpö veroittanut menohaluja, vai onko lappalaiskoirille luonteenomaista harkintaa tullut mukaan... Jonkinlaista hitautta kuitenkin havaittavissa.

Yksittäisinä esteinä puomi, joka otettiin kontaktinameilla pariin kertaan kummaltakin puolelta ohjattuna. Toisena pituus, jossa kokeilin täyttä pituutta (150cm) ja hyvin tuntuu loikkaavan eli aidosti ymmärtävän pituushypyn tarkoituksen ja suoritustavan. Lisäksi lyhyemmällä pituudella yhdistettynä aitaan otettiin kummaltakin puolella ohjattuna irtoamista, namikipolle ainakin irtoaa. Kuudella kepillä treenattiin eri lähestymiskulmia itsenäisesti, kuten aikaisemmin mainittu, jostain syystä hankala yhdeksänkymmenen asteen avokulma keppien vasemmalta puolelta onnistuu koira oikealla puolella, muttei niin, että koira on vasemmalla - tätä täytyy pohtia (olinkohan itse liian lähellä, oma linjani sellainen, että Ursa väkisin hakeutui seuraavaan väliin - täytyy seuraavalla kerralla kokeilla niin, että antaa hyvästi koiralle tilaa - nyt sain onnistuneita suorituksia sillä, että avasin lähestymiskulmaa suoremmaksi ja näytin voimakkaammin ja selkeämmin)....

Niin kauan kuin itse liikun ja kannustan, niin Ursakin liikkuu ja tsemppaa. Muista se!