Takana Kuopion kisat. Kiitokset kisaseurasta Leena ja siphus Ansa!

Kuopio, Sorsasalo. Hukka-Putki ry.

Kolme starttia. Tuomarina Minna Räsänen, radat kivoja. Ei liian helppoja, inhimillisen sopivasti haastetta, lannistamatta kuitenkaan ykkösluokkalaisten intoa. Tällaiselle rodulle ihanneajat olivat pikkuisen tiukkoja (harmillisen tiukkoja - josta jäljempänä - Minnalla itsellään pikakiitäjäbortsuja). Parin ekan startin keli oli kiva, pääosin pilvessä, auringonpilkahduksin, kohtuullisen kova, viileäkö tuuli. Viimeisellä startilla aurinko paistoi. Radalla tarkeni koko päivän T-paidassa, radan ulkopuolella piti vetää ylle pitkähihaisempaa - varsin ihanteellinen kisakeli siis. :)

Pääasialliset tavoitteemme oli eritoten se, ettei Ursa varastaisi tai hiipisi lähdössä. Toisena yrityksellä, ettei tulisi hylkyjä. Olisihan se eka nolla mukava jo saada (ennen tätä päivää seitsemän starttia takana, päivän jälkeen kymmenen), mutta paineita en siitä lähtenyt ottamaan.

Ratapiirrokset pyrin pyytämään Minnalta, itse piirreltynä niistä monesti ei tule mitään.

A-KISA

Ekalle radalle lähdettiin noin keskivaiheilla. Tuloksena mahtava pistesaalis... Huomattavasti yliaikaa ja 15 ratavirhettä. Mutta EI hylkyä. :) Ekalla radalla olin itse jotensakin kaaottisessa mielentilassa, esteet vilisi silmissä ja jännitys sekä suorituspaineet otti vähän ylivaltaa. Rata oli  kohtuu helppo. Kepeillä tuli sählinkiä, Ursa jätti kesken jostain kolmannen välin kohdalta ehkä, josta aloitin alusta (vitonen). Eräässä mutkassa, josta aidalta käännyttiin renkaalle tein typerän (ja turhan) liikkeen, kiirehdin liikaa koiran edelle valssailemaan, sen ollessa putkessa ja Ursa ohitti aidan, jolle jouduin käskyttämään uudelleen (vitonen). Seuraava sähellys tapahtui pituuden jälkeen aidalla, samalla aidalla, johon itse meinasin kaaoottisessa mielentilassani kompastua, Ursa tiputti riman (vitonen). Suurempaa analyysia syistä en osaa sanoa, tilanne oli nopea, tuskin kerkesin sitä huomatakaan. Varmaan itse horjahtelin epämääräisesti. Kieltämättä tällä radalla Ursa haahuili, loppua kohden varsinkin pyrki haistelemaan ja vähän oli muissa maailmoissa, puomin alastuloakin nuuskutteli ja puomin suoritus oli hidas (itse jouduin odottelemaan ja hidastelemaan Ursan takia - mikä on harvinaista). Tämä rata ei ollut mitenkään hieno, vaan eipä tullut hylkyä ja lähtötilanne oli itseä miellyttävä, vaikkei yhteistyö ollutkaan mitä parhainta. Tulos siis 32,59, josta aikaa 17,59 ja ratavirheitä 15.

SAMA KUVINA (A-kisa)
kuvat Miia Sihvonen

rataantutustuminen

tukka putkella puomilla

keppisäätöä

B-KISA

Seuraava rata olikin sitten päivän ehdoton voitto! :D Agirata tämäkin, kuvioiltaan edeltäjäänsä vaikeampi. Lähdettiin radalle kuudentena, eli aika alkupäästä, ei voinut rataan tutustumisen jälkeen jäämään seurailemaan maksien suorituksia ja seuraamaan sitä, mitkä olisivat suurien koirien ansapaikkoja (minien ja medien suoritukset ei maksikoirien ohjaajille kerro välttämättä kaikkea). Pyrin kuitenkin selkiyttämään omaa olotilani ja nollaamaan tilannetta, mielikuvaharjoitella parhaan kykyni mukaan ja käydä ajan puitteissa rataa läpi päässä ja askelina. Viritellä vähän Ursaa, härnätä ja palkita. OMA mielentilani oli TYYSTIN erilainen, mitä ensimmäisellä radalla. Vaikea kuvailla, mutta jollainlailla selkeä ja rauhallinen, leppoisa, oltiin tekemässä Ursan kanssa yhdessä kivaa, väkisin vääntämisen makua ei ollut. Este esteen jälkeen vain ja kehujakin sain osumaan sopiviin väleihin, yhteistyöllä kannustaen ja tuloskin sen mukainen. Ursa suoritti sujuvasti ja ennenkaikkea itse suoriuduin ja toimin kartturina sujuvasti. :) Kyllähän Ursa parissa paikkaa meinasi tehdä jotain muuta, mutta ylitsepääsemättömäksi ei mennyt.

Alussa oli pitkä vauhtisuora, jonka jälkeen oikealle kaartuva mutka, kaksi aitaa, joiden välistä Ursa taisi vähän meinata käväistä moikkaamassa tuttua kehänauhojen tuolla puolen, jäi kuitenkin vain askeleeksi väärään suuntaan ja sain sen taas mukaan radalle. Ansapaikkana uun mallinen putki, jossa koira piti viedä kauimpaiseen päähän ja jossa lähempi pää oli aidan jälkeen suoraan koiran nenän edessä. Tämä oli hieno voittopaikka taas, kun sain Ursan niin hienosti oikeaan päähän. Ajatuksella, etten ota stressiä tai ajattelekaan, että Ursa voisi mennä väärään päähän, en käskytä putkeen liian ajoissa, ollaan ikäänkuin menossa ohi, kunnes -- Valssit ja ohjauskiemurat onnistui. Kepeillekin Ursa lähti hyvin (yritin antaa tilaa Ursalle ja antaa sen ITSE tehdä) ja teki loppuun asti. Systeemit toimi. Keinun jälkeen oli viistosti takaisin päin pari aitaa, joiden väliin minun oli tarkoitus valssata, jota en kuitenkaan kerinnyt tehdä. Meni siis improvisoinniksi, jossa olen vihreydessäni vielä huono, mutta josta nyt selviydyin jollain lailla, eikä tullut hylkyä vaikka asiat ei mennytkään ihan niin kuin olin suunnitellut ja harjoitellut. Sain Ursan kääntymään pienellä väännöllä ja vähäisellä sählingillä. 

Sen verran "epäsujuvuutta" radalla kuitenkin oli, että tuloksena yliaikaa. +1,30, ei ratavirheitä....... Tarkoittaa siis käytännössä sitä, että ensimmäinen nollamme käväisi 31 sadasosasekunnin päässä meistä... Pikkupikku aikayksikkö, aikayksikkö pikkiriikkinen. No, hetken sain makustella, josko siitä olisi nolla tullut ja maalissa olin kyllä 100% iloinen. Joskus vain palaset loksahtaa oikein. :) Ihme, että vaikka nolla oli näin lähellä, niin ei harmita tämän enempää, eikä missäänmäärin vähennä iloa siitä, että tehtiin hyvää työtä tiiminä. Ursa Upea.

SAMA KUVINA (B-kisa)
kuvat Miia Sihvonen

JIPII!!! :D

C-KISA, HYPPYRATA 

Kolmannelle radalle lähdettiin niinkin vaativalta paikalta kuin ensimmäisenä...!! (Paalupaikalta siis - niinpäniin.) Aamusta, kun tämän aikataulusta huomasin, sitä kerkesin panikoida. Menihän Mikkeli penkin alle osin sen kiireen takia, kun kolmantena radalle jouduin. Loppujen lopuksi, B-kisan hienon suorituksen jälkeen, sain seesteisen mieliolon säilymään ja asennoitumaan niin, että ensinnäkin jonkun on vain lähdettävä ensimmäisenä, lisäksi en kiirehdi, minulla on aikaa viritellä koiraa, rauhassa vain mennään. Jos turhaan kiirehdin ja panikoin, se tarttuu koiraan ja tottakai tuloksena on odotettu fiasko. Siispä oltiin rauhassa ja pidettiin hauska pieni yhteishetki ennen rataa.

Olin minien ja medien ajan tiukasti seurannut miten rata kulkee ja suoritustensa aikana painoin sitä kovasti mieleeni, suurinpiirtein silmät kiinni piirsin rataa mieleen ja otin askelilla kuivaharjoittelua. Muistinkin radan hyvin, kun oli tarkoitus tutustua rataan, tiesin mihin tutustuin. Ainoa mitä piti varmistella oli se, kuinka kaukana mikäkin este on toisistaan - sitä ei vain radan reunalta pysty hahmottamaan oikein. Tapa oli hyvä ja osoitti toimivuutensa ainakin minulle YKSILÖNÄ (kaikkihan on niin yksilökohtaista, mikä toimii yhdellä ei toimi toisella ja sitä rataa).

Radalla ensimmäinen ansa vaani kolmannen esteen päässä, koiran nenän edessä, suoraa jatkaen olisi houkuttava putki. Kyllähän Ursankin kaarros oli kohtuu pitkä ja pelolla, että Ursa putkeen lähtisi karjaisin vähän voimakkaammin sen jatkamaan. Kuuliaisesti koira taas mukana. Yhdeksänteen esteeseen asti meni hyvin, ysi ja kymppi aidat muodostivat ydeksänkymmenen asteen kulmassa, joka koira piti kiertää ulkokautta ja itse suunnittelin valssaavani sisäkaarteessa, jotta koira lähtisi kepeille oikealla puolellani ja rata sujuisi siitä eteenpäin parhaalla mahdollisella tavalla sujuvasti. Käänsin kuitenkin liian aikaisin ja Ursa tuli aitojen välistä epätietoisen kysyvänä, kun keskustelin sen kanssa oikeasta suoritustavasta ja ratajärjestyksestä, tuli kielto ja jouduin vääntämään Ursan kiertämään oikein. Hypyn jälkeen kun pyrin käskyttämään kepeille, niin alkoi Ursan suunnalta armoton paukutus. Se haukkui epätietoisuuttaan, minun huonoja kartturintaitoja ja vielä vähän lisää omaa epätietoisuuttaan. Hengähdin syvään ja rauhoitin tilanteen kokonaan, olihan alla jo valmiiksi vitonen - nollaa tästä ei enää saisi. ;) Tässä tuhlautui sitten lahjakkaasti ne meidän yliajat, vaan päästiinpä jatkamaan kuitenkin niinkuin pitikin ja loppurata meni hienosti, lukuunottamatta omaa kömmähdystäni - joka kuitenkin radan jälkeen miettien oli hieno kömmähdys, joka kertoi Ursan ohjautuvuudesta paljon. Olin alunperin suunnitellut leikkaavani takaa loppusuoralla (aita, pituus, putki, aita, aita) pituuden ja putken välissä, radalla ollessa Ursa oli kuitenkin sen verran edellä, että päätin sen enempiä ajattelematta leikata takaa jo aidan ja pituuden välissä - Ursa luki liikettäni UPEASTI ja kääntyi pituuden jälkeen sinne minne minäkin (tottakai, pösilö ohjaaja) - oikealle, vaikka suoraan edessä oli houkuttava putki. Vau! Jos rata olisi jatkunut oikealle, olisin saanut sen ongelmitta mukaani - Ursa taitaa todistettavasti katsella minne minä liikun. ;) Pasmat meni tässä kuitenkin itsellä vähän sekaisin, unohdin millä sanalla putkeen käskytetään, hädissäni osoittelin putken suuta ja hoin Ursalle "Tuonne, tuonne." ... Ja tuonnehan Ursa läks. Hyvin tehty Upalainen!

Keskimäärin olin tähänkin rataan tyytyväinen, vaikka keskivaiheen aitakiemura ja kepeille lähtö menikin paukutteluksi. Tiesin, että oli haastava kohta, alunperin tämä oli kohta jonka olisin halunnut onnistuvan. Täytyy kokeilla joskus itsenäisesti samantyyppistä kuviota (arvaa vain - todennäköisesti onnistuu hienosti, kun voi treenata systeemin täysin paineetta). Tuloksena loppujen lopuksi toinen huima aika tälle päivälle +22,09 ja ratavirheitä 5. Tuloksena 22,09. 

Tämän päivän plussia kaikilla radoilla ehdottomasti se, että Ursa pysyi jokaisessa startissa loistavasti ja ilman väkisin vääntämistä lähdössä paikallaan, istui rennosti, mutta osoittaen katsekontaktillaan kiinnostuksensa, lähti käskystä etenemään hyvin. Tästä olen erittäin tyytyväinen! :) Lisäksi kontaktivirheitä ei tullut (ei ole tähän mennessä kisoissa tullut ainuttakaan - kop kop), ei suurempia, toistuvia estevirheitä (mitä nyt kepeillä vähän, joka juontaa ihan täysin omasta epävarmuudestani kisatilanteessa luottaa siihen, että Ursa osaa). Ursa ohjautui hyvin ja oli kuuliainen, sekä mukana yhteistyöllä. Hyvä hyvä! :)

Pitkin päivää väliajoilla otin pieniä istumistuokioita, lähellä ja kauempaa, vapautus viereltä tai kauempaa. Samaa olen tehnyt kotosallakin nyttemmin useasti päivässä - ettei tuosta alkuvarastelusta vain tulisi tapaa. Tänään meni kuitenkin hienosti - vaikka Mikkeli olikin fiasko... - tästä viisastuneena.