TOTTELEVAISUUSKOE
Pieksämäki 8.12.2007
Tuomari Marko Puranen
Alokasluokka
Nutukas Ursula
2. Paikalla makaaminen - 10
3. Seuraaminen kytkettynä - 8,5
4. Seuraaminen taluttimetta - 6,5
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 7
6. Luoksetulo - 9
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä - 8,5
8. Estehyppy - 9,5
9. Kokonaisvaikutus - 8
1. palkinto, 168 p.
Menestys senkun jatkuu. ;) Melkolailla extempore ja kaikilta salaa ilmoitin meidät Ursan kanssa elämämme ihka ensimmäiseen tokokokeeseen. Koe järjestettiin Pieksämäen Hau-Hau-hallissa, alokkaita oli reippaasti, 35. taisi olla viimeinen tässä luokassa. Meidän odotus oli aika pitkä, sillä kokeilimme numerolla 31. Paikkamakuuseen päästiin aika pian paikalle saavuttuamme, mutta muita liikkeitä jouduttiin odottamaan kauan.
Meidän treenaaminen on ollut sitä sun tätä, aina välillä jotain. Viime aikoina ollaan lappalaisten tokossa käyty ja joskus lenkin tai agitreenien yhteydessä otettu jotain. Varsinaisesti oikein säännöllisesti ja kunnolla tavoitteellisesti en ole treenannutkaan...
"Lahjattomat treenaa!" ;)
Luoksepäästävyydessä Ursa käyttäytyi yllättävän rauhallisesti. Istui paikallaan, taisi siirtää yhtä tassuaan ja pikkuisen kurottaa tuomaria kohti.
Paikkamakuu meni oikein kivasti, ei loistavasti, vaikka kymppi saatiinkin. Ihan vähän haisteli maata ympärillään ja kerran taisi asetella tassujaan. Suurimman osan ajasta kuitenkin katsoi oikein tarkkaavaisesti minuun päin - eikä kaksi minuuttia edes tuntunut mitenkään pitkältä ajalta... ;) Ursa pysyi hyvin maassa vierelle mennessäkin, tosin kun käskytin sitä samassa äänikaaoksessa muiden kanssa ei noussut ekakäskystä vaan vasta muiden hiljennyttyä, kun jämäkästi käskytin sen sivulle. Yllätyin kympistä, kaiken järjen mukaan kasi olisi pitänyt tulla... (Mitä tuomari ei kuullut tai nähnyt, sitä ei tapahtunut.)
Hihnaseuraaminen oli pääosin oikein mukavaa menoa. Muisti pätkii kyllä kovasti osaltaan, tottahan siinä epäsujuvuuksiakin oli. Pidän kuitenkin kasi puolosta hienoina pistenä.
Vapaana seuraaminen oli päivän ehdoton floppi. Ihme härväystä ja siihen nähden kivat säälipisteet saatiin. Huh huh. Ensimmäisen vasemmalle käännöksen jälkeen Ursa rupesi jätättämään ja odotti selkeästi, että käskyttäisin sitä jättäviin liikkeisiin. Liikkeenohjaajakin sanoi: "Ota koira mukaan.", kun Ursa jäi kauas taakse. Tuli mukana ihan miten sattui. Täyskäännöksen jälkeen suoralla käyntien vaihdoissa heräsi, mutta härväsi loppupätkällä itsensä minun oikealle puolelleni. Koko liike oli ihan pelkkää kaaosta ja epätoivoa, luulin että menisi nollille, kun avasin suuni niin moneen kertaan - yritin sinnikkästi pitää suuta kiinni, ettei kolmannesta käskystä väkisin menisi nollille. Siispä - kivat säälipisteet. :)
Maahanmeno oli mielestäni koiran osalta tosi hyvä. Varmasti oltaisiin ysin pintaan saatu, jos en olisi kääntynyt katsomaan menikö koira maahan (=kaksoiskäsky). Pitäisi luottaa, että Ursa menee maahan, sen se ainakin rehellisesti osaa. Toki oli pieni epävarmuus itsellä, kun viimepäivinä olen jättävissä ottanut vain seisomista, sillä tarjoaa niin herkästi maahanmenoa.
Luoksetulo oli vauhdikas, mutta taas olisin periaatteessa ansainnut paljon pienemmät pisteet. Loppumetreillä nimittäin ohjasin Ursan kädellä tiiviisti eteen ja vielä lisäksi vähän käsiavusteisesti ohjasin sen sivullekin. Tuomari kuitenkin katsoi juuri silloin numerolappujaan (kuulemma), eikä edellistä siten tapahtunut...
Seisominen onnistui yli odotusten. Jäi kivasti seisomaan, eikä pyrkinyt maahan, ei sekoittanut siis, vaikka juuri oltiin liikkeestä maattu. Sanoin "Odota." aika leppoisasti, ettei Ursan tarvinnut rauhoitella minua tai itseään menemällä maahan. Sieti myös hyvin sivulle tulon ilman väistämistä ja istui ekakäskyllä. Hienoa tilannetajua Upalaisella! :D
Kaikkein jännittävin paikka alunalkujaan oli varmastikin estehyppy. Ollaan joskus viime vuoden syksyllä nähty este ensimmäistä kertaa ja treenattiin sitä silloin ehkä pari kertaa. Koko objektia ei nähty liki vuoteen, kunnes "Nikkaritokossa" otettiin sitä alkusyksystä kerran, silloinkin enempi niin, etten vaatinut esteen toisella puolella seisomista (tästä pitäisi olla blogimerkintäkin - pitääpä kaivaa esille...). Meidän pohja siis tälle liikkeelle oli lähinnä siinä, kunnes eilen paniikissa kävin tuossa Kennelkerhon kentällä hetken treenaamassa. Este kopista, muutama toisto - Ursa tarjosi oma-aloitteisesti maahanmenoa... Puuh. Pariin otteeseen heitin sen vain patukalla yli ja pariin kertaan palkkasin seisomisesta ja sen jälkeen pari suht koht onnistunutta suoritusta ja este takaisin konttiin... Edelliseen treenitaustaan heijastaen hyppy meni loistavammin kuin loistavasti! :D Ei oikeastaan valittamista, lähti halukkaasti, jäi seisomaan (käskytin taas leppoisasti) ja sieti vierelle tulemisen väistämättä (pikkuisen taisi tepsutella, josta puolen pisteen menetys).
Kokonaisuudessaan olen kyllä tosi tyytyväinen. Tuomari oli aika tiukka, mutta toisaalta reilu. Oikein taitaville ei herunut huippupisteitä, kympit oli tiukassa, mutta toisaalta ei-palveluskoiraroduille antoi pisteitä, Marko Puranen otti hyvin huomioon suorittavan koiran rodunomaisen tavan tehdä.
Kotia läksittiin korkatun kisakirjan, lomakelapun, nauhojen ja pystin kanssa (kaikki ykköstuloksen tehneet saivat pokaalin).
Todennäköisesti jatketaan tahkoamalla TK1:stä, vaikka kun jäin katsomaan avoimen luokan suorituksia, niin eiköhän sielläkin pisteitä heruisi. Nouto vain kun ei tällä hetkellä ole oikeastaan minkään näköisissä kantimissa. Kaukokäskyt voisi treenaamisella saada helposti haltuun. Seisominen luoksetulon yhteydessä pitäisi työstää. Kaikella todennäköisyydellä jatketaan keväällä kuitenkin edelleen alokkaassa. Tästä on hyvä jatkaa. ;)
Kommentit