TIISTAI, 9.10.2007

Ennen treenejä kävin kouluttajien lukkaripalaverissa kuokkimassa (josko kevätkaudelle lähtisi apukouluttajaksi ja kesällä vaikka kouluttajaksi - saisipa mielekästä tekemistä, jos vaikka Ursa sattuisi silloin olemaan mammalomalla pentujaan hyysäämässä). Metka hoksata, miten tutuiksi ihmiset ovat loppujenlopuksi vuodessa tulleet - eipä juuri vieraita naamoja joukossa ollut (no joitain sentään), joko olin treenannut heidän kouluttaminaan tai heidän kanssaan samassa treeniryhmässä jollain tasolla.

Ilmeisesti ensi talvi treenataan torstaisin (toivoa täynnä), kaikesta päätellen päästään 2lk kilpailevien ryhmään. :D Kouluttajana joko Räsäsen Minna tai Niemisen Virpi. Tietenkin aavistuksen toivoisi, että pääsisi Minnan treenattavaksi, on kuitenkin sen verran tutumpi ihminen ja Minnallekin tutumpi koira - mutta tietääkseni Virpikin on varsin pätevä. Jokatapauksessa odotan kaudelta paljon - jo ihan HuPiJankin takia. :)

URSA

RATATREENI

Kovasen Anun möllitreeneissä nyt vain ollaan. Jos oikein laskin, niin tämän kerran jälkeen vielä pari kertaa, jonka jälkeen lyhyehkö tauko ja siitä talvikaudelle marraskuussa. Tultiin kouluttajakokouksesta suoraan, joten aloiteltiin aikaisemmin, paikalla kouluttaja-Anu, Anna & parsoni, Piia & Haika ja me. Loput, jotka tulivat varsinaiselle treeniajalle tutustuivat rataan toisella erällä.

Oltiin ekoja. Ursalla oli taas into päällä (tietysti). Rata lähti aidan jälkeen 90 asteen kulmassa vasemmalle, jonne lähti pitkä suora, aita, aita, rengas, aita, josta tultiin takaahypyllä aidalle, kepit, etuvasemmalle kakkosena ollut hyppy uudelleen toisesta suunnasta, ykköshyppy ja puomille, josta etuoikealle kutosaita toiseen suntaan ja niinikään seuraavalle takaa (sama kuin vitonen), josta jatkui suora rengas, aita, aita.

Ursa ei kärkkynyt lähdössä, mutta pyrki makuulle. Pöh. Ekalla kerralla liikkeelle lähdettäessä hyppäsi ekan aidan ja sitten lähti mukaani, ei kääntynyt tokalle. Lopulta en odotuttanut sitä istuallaan pitkään, vaan lähdettiin kutakuinkin yhtäaikaa. No roblems. Vitos ja kutos aitojen takaahypyssä oli säätämistä ja tähän sitten paneuduttiinkin meidän radalla.

Kepeille Ursa lähti tosi hyvin ja haki itse - en ottanut ohjattuna, sai itse hakea. Myös puomin kontaktit otti hyvin ja tottakai renkaalle intoili brassailemaan, ei tiputellut rimoja jne. Ei siis mitään vikaa koirassa. ;)

Takaahyppy oli meidän ongelmakohta ja tähän otettiin muutama toisto. Jotenkin sitä vain ei luota antaakseen koiralle tilaa, vaan epämääräisesti pyrkii varmistelemaan ja ikäänkuin työntämään koiraa tai pyrkiä kropallaan fyysisesti estää koiraa tulemasta väärästä välistä. Kaikki alitajunnasta kummuten. Heti kun taoin päähäni antaakseni koiralle TILAA, niin onnistui ihan loistavasti ja hapuilematta. Ursakaan ei kysynyt minulta niin paljon.

Tuosta varmistelusta ja epävarmuudesta pitää päästä eroon. Koiralle tilaa suorittaa, luottamusta ja vauhtia. Siitä ne huippusuoritukset lähtee! ;)

ITSENÄISET TREENIT

Yksittäisinä esteinä putken ja hyppyjen kanssa keinu ja pöytä.

Keinulle tulon rakensimme hypyltä ja keinulta ampaisu houkuttelevaan pukeen palkaksi. Ursa on loistava ja kontaktit hienoja. Kerran tuli vähän turhan vauhdilla keinulle, ei sillä, että olisi lentokeinu tai loppukontakti ollut vaarana, mutta aika ylhäältä otti ylösmenon kontaktipinnan. Kaikkiaan muuten oikein mainiosti.

Pöytää otettiin hypyltä eri suuntiin ja hypylle jatkaen. Ursa menee hyvin pöydälle ja tietää mitä siellä pitää tehdä, jarrut päälle, pistää maahan ja malttaa. Kivi"treenit" metsässä taatusti auttaa tähän. Ei onkkelmia.

Hypyllä otettiin kasia takaa ja edestä. Vähän meni säätämiseksi. Ei olla tätä otettu kuin renkaalla.... Matkin muita treenaajia hallin toisessa päässä ja pistettiin yrittäen. Vähän epämääräinen olotila ja Ursan haukkumiseksi meni. Noo... Tosiasiassa en itsekään ihan tiennyt miten koiraa olisi pitänyt pyörittää.

Keppejä otettiin yksistäänkin, myös hypyltä lähtien. Aivan loistava menoa! :D En ottanut ohjattuja pujotteluja, kun ne on nyt häiritsevän paljon jäänyt itselleni päälle. Vaan tuntuu, ettei niitä tarvitsekaan. Taas kun antaa Ursalle tilaa ja mahdollisuuden lähteä itse etsimään oikeaa väliä niin menee loistavasti. Liedon keppihäsellys tokaradalla taas opetti sitä, mitä voi omalla liiallisella söhläämisellä saada aikaan... Jokatapauksessa voiton päivä taas kepeillä. Jos edelleen muistan sen kesäisen hetken, kun pystyin leikkaamaan takaa kepeillä, niin nyt oli toinen mieleenpainuva hetki keppitreeneissä. Pystyin vedättämään Ursaa ihan täysillä. :D Jätin Ursan keppien alkuun ja kävelin itse yli puolenvälin keppiriviä ja käskytin koiran matkaan - Ursa meni oikeaan väliin MAHTAVASTI! Vauhdilla ja innolla, oikein tehden. Kummaltakin puolelta vedätin ja meni hienosti. Voittaja olotila kieltämättä! :D Sen enempää en sitten yrittänytkään, täytyy joku kerta kokeilla koko keppien matkalta miten Ursa silloin kepeille lähtisi.

Kepit on kiehtova este ja jotenkin siinä on oma ihanuutensa, kun siinä voi kehittyä niin pitkään, voittoja tulee perä perään. Haastavuudessaan hauska ja kaipa Ursakin sitä omaa olotilaani lukee ja kivaa tuntuu olevan. Aikamoista rytmihaukkua se kyllä kepeillä pitää, mutta siihen en sen enempää puutu, Ursalla on jäänyt monessa tlanteessa haukku pois varmuuden tieltä, kun Ursa oppii tietämään mitä tehdään ja itse en anna Ursalle ristiriitaisia viestejä. Hiljainen suoritus on sujuva suoritus - sitä kohti. ;)