Hupijattiin taas Pieksämäellä eilen (tänäänkin menossa). Kouluttajakuruna Jaita Leinonen. Tykkäsin, vaikka päivän yritykset ei ihan putkeen menneetkään, niin epätoivo ei vallinnut missään vaiheessa, saatiin Ursan kanssa varmaan molemmat onnistumisenelämyksiä ja vaikka noviiseja ollaankin, niin selviydyttiin kunniallisesti - päivästä jäi oikein hyvä mieli ja tyytyväisenä ajeltiin kotia nukkumaan. Kaikki löytyy myös videolta, vaikka harmillisesti tila loppui DVD:ltä kesken toisen ratapätkän.

Käytiin pitkä rataantutustuminen, jossa Janita kävi useita ohjauskuvioita läpi, kertoi ansapaikat, heikkoudet ja vahvuudet. Jos tuon olisikin tajunnut ottaa videolle....... Tänään täytyy kuvata sekin, siitä voi olla uskomatonta hyötyä jatkossa.

 

EKAPÄTKÄ (sininen)

Radalle lähdin noin kakkosputken ensimmäisen neljänneksen kohdalta, huiskasin kolmosaidan taakse ja otin peruuttamalla haltuun, josta putkeen. Ensimmäinen virhe tuli jo tässä, kun käänsin Ursan keinulle. Toki se jo alunperin hyppää nenä sitä kohti. Korjaavana liikkeenä toki se peruutus, mutta kroppaa (olkapäätä) voi kääntää vasemmalle, kunnes koira katsoo ohjaajaa ja siitä päästää putkeen. Hämmästyttävää.

Koska nelonen oli suora putki, koirat pääosin ampasevat siitä aika vauhdilla ulos, tehden suuren kaarroksen vitosputkelle (tai lukevat jo seiskaa), ennen putkea koiralle pitää jotenkin kertoa, että putken jälkeen käännytään tiukasti. Tanjahan on esimerkiksi opettanut Muusalle suhinaa ja tätä ilmeisesti huipulla käytetään, Janitakin puhui tästä. Opetus tapahtuu esimerkiksi niin, koska 9 koiraa 10:stä kuulemma kääntyy heti putkesta jos ohjaaja on seisahtunut juuri ennen putkeen menoa. Tätä hyväksi käyttäen ja suhinan ehdollistamalla ja pikkuhiljaa vauhtia kasvattamalla voi sen teknisesti koiralle opettaa. Ursalla tuo ei kuitenkaan osoittautunut suureksi ongelmaksi, koska se oli skarppina jo heti, koska jäin tarkoituksella jälkeen ja toki sanoin sen nimeä ja ilmoittelin itsestäni.

Vitoselle ohjaus 4.&5. välissä, eli koiran puoleisella kädellä vippaus ja niinikään pidin ääntä, että kääntyi tiukasti kutoselle, kun koira ulkona pari askelta kutosen suulle. Pitää malttaa osata odotella ja näyttää koiralle ne pari askelta, että vauhti säilyy, ekalla kerralla taisin ottaa askelet liian ajoissa ja pysähdys tuli kutosputken suulla.

Aivopesupala: kuulemma kolme neljästä kiellosta radoilla tapahtuu putken jälkeisellä esteellä. Katso vaikka ja ole tarkkana, kerro koiralle mitä putksen jälkeen tehdä.

Vauhdilla seiskalle, mutta selkeästi antaa koiralle tilaa. Ekakerralla menin liian liki, liike tökkäsi ja Ursa tiputti riman. Välistävedot toimii kyllä, peruutellaan ja pyöritellään. Ysille otin ekakerralla valssilla, mutta se epäonnistui kyllä lahjakkaasti. Palasin rataantutustumis vaiheessa treenattuun sylikääntöön ja sillä saantiinkin onnistumaan. Toki virheiden kautta. Itse taas pakkasin liian lähelle estettä, joten Ursalle ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin hypätä aika viistosti oikealle. Kun itse jätin sille tilaa ja pidin rintamasuuntani (keskeltä rintaa lähtevä laser - tätä Janita ) 7-8-linjalla (ovelle....). Ursa hyppäsi oikein hienosti ja tiukasti kymppiä kohti, takaahyppy, nenästä kiinni ja putkeen.

Twisteri piti sitten opetella ihan uusiksi.... :) Videolla näkyy opetteluprosessia. Periaatteessa idea säilyy, mutta tapa muuttuu radikaalisti. Koiranpuoleinen käsi ja jalka vippaa koirn siivekkeen taakse, ikäänkuin heittäisit namin siivekkeen viereen, siitä pikainen peruutus ja käsi tulee eteen, tiputtaa taas namin (kuvainnollisesti), siivekkeen sille puolelle, jossa koira tulee alas, vauhdikasta peruutusta, kunnes koira on alhaalla ja siitä käänös oikean kautta ympäri. Tässä tapauksessa käsiohjaukset siis vasen-oikea-vasen (jos koira kiertäisi oikean puoleisen siivekkeen, käsiohjaukset oikea-vasen-oikea).

Piti muistaa twisterissä (tai pelkkä twisti) pysytellä pois koiran juoksulinjalta (kuten kaikissa ohjauksissa pitäisi muistaa). Peruuttaa oikeaan suuntaan.

Tällä ekalla pätkällä kotiläksyksi ihan kotosalla lenkeillä opetella itse sujuvia käännöksiä. Osaan kääntyä etuperinmenosta peruuttamaan niin, että liikun kokoajan, mutta kun peruuttamasta pitää kääntyä taas menemään eteenpäin liike tökkää. Tässä vain henkilökohtaista treeniä. "Pidä lantio avonaisena." Juup. Omaan liikkumiseen pitää kiinnittää huomiota, eikä tarvita koiraa rääkätä. Jes!

 

TOKA PÄTKÄ (punainen)

Aloitettiin 13.-putkesta, eli samasta mihin edellinen pätkä loppui. Omalla ekayrityksellä päästiin okserille asti, mutta okserin taempi rima tippui. Sitten korjaaviin.

Ensimmäinen kinkkinen kohta oli pakkovalssi neljännelletoista, onnistuihan tuo jo ekalla kerralla, mutta säätöä tarvitaan. Koira vasempaan käteen, ohjaaja siivekkeen kohdalla, kahdella askeleella peruutus ja viimeinen askel suuntautuu aidan oikean siivekkeen tolppaa kohti, kun itse pysyy paikallaan niin koirankaan liike ei jatku niin, että kaarros venyisi liian pitkäksi. Siitä vain jatkoon 15. putkeen.

Valssi kuudennentoista aidan siivekkeen kohdalla, koira vasemmalla aidalle 17, annetaan sen hypätä selkeästi tarpeeksi pitkälle, jotta linja kepeille tulisi mahdollisimman suoraksi. Okserin Ursa hyppäsi ensimmäisen erehdyksen jälkeen muilla kerroilla oikein mallikkaasti, on se kyllä huiman näköinen este...!

Ekayrityksellä, kun okserin rima tippui ja menin itsekin solmuun, niin ajautin Ursan väärään väliin kepeillä, kun keskityin itse poispäin käännön tekemiseen koiralle, niin kepeille mentiin AIVAN LOISTAVASTI. Harmittaa että tässä kohti juuri filmi loppui kesken, joten tähän ei pääse kuvassa palaamaan.

Poispäinkäännössä omat ahaaelämykset oli se, että käännös tapahtuu koiran tasolla ja käännös piirretään koiralle vastakkaisella kädellä, keskittyen siihen, että käsi ei vippaa taakse, vaan piirtää selkeästi kokoajan koiran suorituslinjaa.

Aalta valssilla 21.-aidalle, josta valssilla kohti 22.-aitaa, kunnes ennen otetaan pari peruutusaskelta ja jaakotuksella putkeen. Pitää kuulemma harjoitella liikkuvia valsseja. Tällä hetkellä mun valssita tapahtuu aika pitkälti paikallaan. liittyy siis aika pitkälti myös tuohon peruuttamisesta eteenpäinmenon siirtymiin. Jokainen askel pitää viedä eteenpäin, oli ne sitten etuperin tai takperin otettu. Valssilla hyvin hoitui, mutta piti keskittyä 21.-hypyn jälkeen siihen, että etenen oikeaan suuntaan. Jollain kerralla Ursa hyppäsi 9.hypyn.... Aika voimakkaasti siirrytään kuitenkin vasemmalle.

Jaakotukseenkin tuli uusia vivahteita aikaisemmin opittuun  nähden. Peruutus tosiaan jo reilusti ennen kuin koira ponnistaa, ohjaat oikealla kädellä ja kun käännyt, oikean käden ohjaus säilyy rinnan yli, kunnes vasen ottaa vastuun ja reippaasti vain etenemään. Janitan tavassa ei tarvinnut jäädä ottamaan koiraa oikealta puolelta kiinni, vaan posotettiin vain eteenpäin. Kuitenkin koirasta pidetään huoli. Ekaposotuksella Ursa tuli putkesta mun oikella puolella ohi...

24.-hypylle niinikään poispäinkäännöllä. Koira pitää saman välimatkan sinuun kokoajan (esim metri), joten täytyy voimakkaasti muuntaa omaakin linjaansa vasemmalle keppejä kohti, jotta koira kääntyy ja sille jää tilaa suorittaa este. Vaudilla sain sen kääntymään, vauhditta meno oli vähän tökkivää. Meidän poispäinkääntötreenit on sen verran lapsenkengissä vielä, kun ollaan pääosin tehty sitä vasta lenkeillä, mutta uskaltaa sen pikkuhiljaa ottaa radallakin repertuaariin - näemmä. Keinulle ja hypylle.

 

Pari uuttakin ohjauskuvioa antoivat itsestään viiteitä, flippi ja saksalainen, mutta niistä en kyllä saanut tolkkua... Ei siis päästy treenaamaan niitä käytännössä, kunhan näytti, kun joku ryhmäläisitämme tiesi ne ja ehdotti jossain kohti käytettäväksi. Saksalainen näytti ihmeelliseltä käsienhuitomiselta lähinnä ja flippi oli muunnos vastakäännöstä (?), ainakin paljolti käytetty sen sijaan esim. jenkeissä.

Hyvä mieli jäi treenaamisesta, tunnin päätä lähetään ajelemaan taas kohti Pieksämäkeä.

Kotimatkalla puhuttiin Vuokon kanssa, että toisinaan saavuttaa sen tunnelman, kun kaikki sujuu hyvin, kuin hidastetussa filmissä. Kaikki vain toimii ja tehdään nopeaa rataa, silti missään vaiheessa ei ole kiire. Se on jännä tunne ja koukuttaa kovasti, toimii kuten huume, pakko saavuttaa se tila uudelleen. :) Pääsee vain koiran kanssa samalle rytmille, antaa odottaa itseään, mutta koska se tunne ja mahdollisuus on jo olemassa, niin eiköhän ne jatkossa lisäänny, jos tekee kovasti töitä.