Ursan kanssa käytiin tokoilemassa. Killerillä kokoonnuttiin Lappalaiskoirien Keski-Suomen alajaoston voimin. Viisi koirakkoa oli paikalla, vähän eri tasoisia, kolme selvästi kisoihin tähtäävää (me mukaan luettuna) ja pari arkitottelevaisuutta hakevaa.

Treenit alkoi vähän seitsemän jälkeen, kouluttajan vähän myöhästyessä. Pimeä tuli nopeasti ja lopulta treenattiinkin melkein pimeässä. Kouluttajaa odotellessa, lenkin koirien kanssa käytyäni otin Ursan kanssa seuraamista ja lähinnä paljon kontaktia. Paikkamakuukin kerettiin ottaa ennen kuin kaikki olivat paikalla.

Ringissä trenattiin ensin kontaktia. Koira sivulla, nami puolen metrin päähän maahan ja koira vapautettiin katsekontaktista namille. Pala kakkua - vaikka yhdesti Ursa kerkesikin palkita itse itsensä, kun heitin namin tehtävää vaikeuttaen, vastustus olla saalistamatta oli Upalle liikaa.

Perus pujotteluharjoitus. Ringissä pujoteltiin muiden koirakoiden välissä. Nou roplems. Ursa seuraa kauniisti, josta kouluttaja sanoikin, miksemme lähde kisoihin - noooo... onhan kisat paljon muutakin kuin vain seuraamista. Ainakin seuraamisen pysähtymiset (perusasennot) tuottaa ongelmia ja liikkeestä seisominen on melkoisen lapsen kengisään. Samoin luoksetulossa perusasento. Hiomismotivaatiollahan Ursasta saisi nopeasti kisavalmiin, ei siinä.

Paikkamakuu. Otettiin vähän oman tason mukaan. Ne jotka uskoivat selviytyvänsä ottivat alokasluokan paikkamakuuna, näin tehtiin Ursan kanssa. Se pysyi hienosti paikallaan, vaikka kummankin puolen kolmen metrin päässä oli koira, ei juuri ottanut häiriötä. Ollaan kyllä Ursan kanssa otettu paikkamakuuta lenkkien yhteydessä säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta koirien keskellä häiriössä ei olla otettu (no joo - ollaanhan me agitreeneissä paikkamaattu....). Kävin aivan lopusta palkkaamassa ja palasin rivistöön muutamaksi sekunniksi josta koirien luo ja perusasentoon. Kaikkiaan meni tosi hyvin.

Luoksetuloa kujajuoksuna. Pari kertaa, kujassa kumpaankin suuntaan. Ursa jää hyvin istumaan ja tulee iloisesti luokse. Tällä tasollamme ohjaan sen sivulle namilla. Tähän pitäisi kehittää selkeä systeemi. Kuitenkin loppujenlopuksi haluaisin opettaa Ursan tulemaan eteen, kun hinkuaa lähteä BH-kokeeseenkin joskus.

Lopuksi treenattiin liikkeestä seisomista. Lähinnä varmaan, kun vetäjälle mainitsin, että on niin lapsenkengissä vielä. Pitäsi ottaa tehotreeniä. Varmaan kaikkein vaikein kohta tässä on se, että Ursa ei kestä, että tulen sen sivulle, joko se pistää istumaan tai sitten se ottaa askeleita. Pitää hilautua pikkuhiljaa likemmäs. Tähänkin pitäisi ottaa nyt selkeä linja. Odota käskyllä se kyllä pysähtyy, mutta viiveellä - se on kuitenkin meidän arkikäsky, välillä hidastamista tarkoittava, välillä tienlaitaan jäämiskäsky. Otanko uuden käskyn vai riittääkö tuo tarkkuus....... En ainakaan ihan heti usko, että korkeampiin luokkiin aion. Alo ja ehkä avo saa riittää.

Verta en halua suussani maistaa ja välillä ilomielin treenaten edetään, katsotaan josko joskus kokeeseen - mieli kyllä tekisi se TK1 saada... Kahtellaan.