HAUKIPUTTAALLA EDELLEEN
5.-6.1.2008

Koska tämän päivän (sunnuntai = loppiainen) treenit vedettiin yhdessä kahden tunnin pätkässä oli arvottu, että Mikko kouluttaa aamupäivän koirakot ja Mari iltapäivän. Pääsimme siis toistamiseen Marin treeneihin.

MARI KAPLAS

Aloitettiin Ursan kanssa, kun Maxi-koirien piti aloittaa ja Paula&Oili olivat eilen ekoja. Kovat alla heti, eikä mitään pohjustusta muiden töppäilyistä.... ;)

EKA TREENI

Eka uusi juttu heti taas alkuun - kyllä Mari osaa - kivoja kikkoja, joita ei kyllä tule näin muutoin ajateltua ja joiden toimivuutta ensin suotta aavistuksen epäilee. Koira jätetään ekan esteen taakse (=muuri), itse mentiin niinkin vinoon kohtaan kuin kolmosaidan riman kohdalle... Siitä koira liikkeelle ja itse etenemään hitaasti, mutta koira varmistaen kohti kakkosta, 3-aidalla jaakotus/vastakääntö putkeen. En ottanut tarpeeksi hyvin (ollenkaan?) Ursaa haltuun aidan jälkeen, joka paineli suorilta putken väärään päähän, joka oli enempi nokan alla. Kolmeen otteeseen se taisi painella väärään päähän, viimeisellä jo itsekseen kuin oivaltaen ja ennakoiden. Hyvä haltuunotto ja pieni vekintapanen, että Ursa läks oikeaan päähän.

Koira piti malttaa hakea putken suulta ja antaa sille hyvin etumatkaa, ohjaajan piti jatkoa ajatellen pystyä jättäytymään ihan tuntuvasti jälkeen. Napakkaa käskyä vain. Radanpätkän vaikein kohta ehdottomasti tuloillaan 6-10... Ihan älyttömän vaikeaa. Ideaalisuoritus olisi se, että koira koukkaisi seiskan (pudottamatta palikoita, kuten Ursa ainakin pariin kertaan teki......), pakkovalssilla kasi ja ysi, metkoja kiepsahduksia, kuitenkin niin että ETENISI KOKOAJAN, ei pysähdyksiä, lisäksi kiepsahduksia lukuunottamatta pitäisi jalkojen olla menossa menosuuntaan (ei peruuttaen), jottei koira valitse vääriä esteitä. Ursa ei onneksi valinnut väärin - onhan se niin kovin kuuliainen - mutta ohjaaja oli hyvästi kokoajan myöhässä pyörittämässä itseään. Oivalsin, että siinä vaiheessa, kun esimerkiksi ysin eka siiveke näkyy sivusilmällä pitää kääntää koira yli, muutan myöhästyy, toisaalta aikaisemminkaan ei saa, muuten koira kiertää esteen. Oli se kimuranttia, oli... Vaan päästiinpä putkeen asti. Helkutin ahdas kohta ohjata yhtään mitään, mutta tyytyväinenhän sitä saapi olla, kun edes onnistuttiin. Kämmäili ne kolmosluokkalaiset ja AVAtkin....

TOKA TREENI

Toinen radan pätkä alkoi renkaalta ja sisälsi selkeästi rohkeata irtoamista. Ensimmäisellä kerralla sitä ihan suotta vei koiran esteeltä toiselle, kun kuitenkin Marin ohjastuksessa uskaltamalla pystyi jättää koiran kauas suorittamaan, samalla nopeuskin varmasti kasvoi. Jokatapauksessa edellisen radan 8-aita kierrettiin siivekkeitä hipoen ja ronskisti edellisen radan 3-aidan ja kuluvan radan vitosaidan väliin, jonka jälkeen valssi kutoselle. Ursa itosi hyvin ja oli taas mahtava tunne tehdä töitä kaukana koirasta. :D Tuntui kuin olisi tilaa ja aikaa enemmän, ei mitään pientä näpräystä vaan SUORITTAMISTA. Rohkeutta ja itsevarmuuttahan tuo vaatii ja sitä kieltämättä ei itse vihreänä paljoaa ole, mutta ehkä se tästä kasvaa - riskinottokyky. :D

6 jälkeen pystyi ajoissa ottaa haltuun (ekalla kerralla, muistaakseni vielä toisellakin, paineli itse ohjautuen renkaalle - on se NIIN kiva este) ja kiertää Aalle. Turhaan taas pysäytin loppukontaktilla, niihin juoksukontakteihinkin tarvitsee rohkeutta vielä enemmän kylläkin rutiinia.

8 aidalla jaakotus erittäin onnistuneesti ja oikein putkeen. Näytti kuulemma kentän laidalta hirmu vaivattomalta ja Ursa tekee ilmeisesti käännöksen tiukasti vastakäännöllä. Hyvä niin - vaikkei se omissa kintuissa kovin sujuvalta vielä tunnu, mutta selkeästi olen tajunnut jutun jujun niin, että sillä on kiva leikkiä. :D

POISPÄIN KÄÄNNÖKSET

Edistyneemmät tekivät vielä treeniä niin, että suorittivat kepit ja poispäin käänsivät koiran putkeen. Me ei saatu edes kokeilla, kun ei olla treenattu poispäin kääntymistä. Hö. No, ehkä joskus päästään sille levelille. ;)

Mari ojasti yksittäistä treenaamista namin kanssa. Koira vasemmalla puolella, nami oikeassa kädessä, koiran nenä namiin ja tiukka kurvi (alle 90 astetta) vasemmalle, nami annetaan koiralle vauhdista. Sama toiseen suuntaan. Aidan kanssa treeniä myös. Tätä pitää treenata. (Voe vide, miten paljon treenaamista meillä onkaan.... ;) )

MARIN SAARNA

Mari halusi ehdottomasti minuun lisää rohkeutta, varmuutta ja vauhtia (helpommin sanottu kuin tehty), myönnän itsekin ehkä pikkuisen liikaa varmistelevani, riippuu tietenkin vähän olotilasta, mutta keskimäärin olen kyllä varmistelija

Lisäksi kiinnitti huomiota minun palkkaamiseeni. Ursalla on esimerkiksi lähdössä haistelua, sijaistoimintoja, en kuulemma kehu sitä oikeasta, mutta kiellän väärästä. Periatteessa niin, vaikkei aivan. Ymmärrän kuitenkin pointin, Ursa paineistuu.

Saan kuulemma Ursaan helposti lisää vauhtia ihan vain lisäämällä palkkaamista. HETI kun suoritus loppuu, niin patukka suuhun, Ursa kuitenkin tykkää siitä. Eikai koskaan voi palkata liikaa. Myönnän taas, että minulla on aukko siinä, en osaa oikealla tavalla ja oikea-aikaisesti palkata, täytyypä siis opetella. Varmasti Ursaan ihan oikeastikin tulee lisää intoa, motivaatiota ja paukkuja, kun se saa oikealla tavalla positiivista palautetta tekemisistään. Lähdössä voi käydä parin esteen takana ja käydä vapauttamassa, palkata ja istuttaa taas. Kenties Ursan startista tulee niin skarpimpi, eikä sen tarvitse paineistua siitä, että kiellän sitä taas. No joo. Ohjaajan retale, joka unohtaa tilipäivät.

Perskutas, jos meidän vauhti on niinkin hauskasta asiasta kiinni, kuin palkasta, niin saamanne pitää!!! :D

TREENATTAVA, JOTTEI OPITTU UNOHDU:
- ahtaat välit (niitä pakkovalssikiepsahduksia haluan joskus kokeilla uudelleen)
- poispäinkäännökset
- PALKKAUS