URSA

MAANANTAI 27.8.2007

Tanjan treenit. Onnistuneet.

Tämän päivän ideana oli tehdä suoraa, tavoitteena saada ohjaajien suuhun käskyt ajoissa - yhtä estettä ennen. Tähän asti (kolme viikkoa Kilpailemaan-kurssia) olemme treenanneet käännöksiä ja sen myötä saaneet nipun erivärisiä avaimia taskuumme niihin kohtiin. Vastuu on tämän jälkeen tietenkin - kuin aina - itsellämme, mutta myös tulevilla kouluttajillamme, kuinka osaavat viedä oppimaamme eteenpäin. Jokatapauksessa suora oli päivän teema.

Itsenäisellä treenillä oli puomi, pari aitaa ja kepit. Kokeiltiin ohjattua pujottelua onnistuneesti. Vaati kyllä miettimistä miten omat jalat pitää asettaa, vaan jokatapauksessa saatiin onnistumaan ja huomaan, että tällainen tyyli saa Ursan (ja minun omiini tietenkin myös) suorituksiin ihan erilaista varmuutta - kenenkään ei tarvitse arpoa mitään. Tehtiin eri kulmista, koko rinkulaa ja yhden hypyn takaa. Kaikkea jännää kokeiltiin - leikittiin.

Puomilla otin kaukaa lähtemistä - hyvin laukkavauhdistakin jää syömään naminsa ylösmenolta. Samoin otettiin paikalleen jäämisiä alastulokontaktilla, vaikka minä jatkan matkaa. Hyvin Ursa jää, mutta kovin ylös kontaktilla (ei siis tuo tassujaan maahan asti). Vaatii varmistamiseni vielä, jotta ottaa kontaktin "kaksi pintaa"-menetälmällä. Tähän ja tämän päivän vaatimuksiin nähden olen silti tosi tyytyväinen.

Tanjan varsinainen treeni onnistui sekin hienosti. Itse sai valita mistä kohtaa aloittaa, eli minkä esteen tekee kolmesti - valitsimme renkaan. Rata tehtiin kumpaankin suuntaan. Ekalla kerralla tein vastapäivään, toisella kerralla myötäpäivään (myötäpäivään paistoi aurinko renkaalla vasten - vaan toisella kerralla oli jo mennyt pilveen). Eka ratamme siis: rengas, putkeen, aita, pituus, aita, putkeen, aita, okseri, rengas, putkeen, aita, pituus, aita, putkeen, aita, okseri, rengas. Tässä sai tosissaan pitää käskyissä kiirettä, mutta suoriuduimme hienosti. Eka kierros meni hyvin, mutta kun toisella kierroksella jo rupesi itse vähän hengästyä ja käskyt myöhästyi yms. rupesi Ursakin kommentoimaan minulle. Toiselle radalle (rengas, okeri (aitaaa), aita, putkeen, aita, pituus, aita, putkeen, rengas, okseri, aita, putkeen, aita, pituus, aita, rengas) Tanja sanoi, että kokeilemme, että ennen putkea olevan esteen jättää anomatta, eli okserilla voi suoraan sanoa putkeen ja pituudella myös. Vähentää hengästymistä ja antaa ehkä myös koiralle tilaa suorittaa itse. Onnistui tämäkin kokeilu. Käskyt tuli ajoissa, vaan noottia sain siitä vähän, kun ohjauslinjani ei ollut ihan hiottu.

Putkeen mennessä rintamasuuntani täytyy olla todellakin oikeaan päähän putkea, etten oikaise ja kiirehdi kaarrosta liian aikaisin, eikä Ursa rupea lukea toista päätä putkea. Onnistui, kun tiedosti (vaikkei Ursa kokoaikana väärään päähän mennyt, mutta pientä epäsujuuvutta oli silti). Halusin myös kokeilla erikseen saisinko Ursan ohjauslinjallani väärään" päähän putkea tarkoituksellisesti - menihän se, kun jo vähän ennen aitaa rintamasuunta ja -linja on jo rohkeasti ja selkeästi toiseen päähän putkea. Onnistui heti. Ursa on kyllä hieno ja ohjattava koira! :)

Treenipäivästä jäi hyvä mieli ja onnistumisia päälimmäisiksi. Yhteistyö rupeaa sujua hyvin.

 

TIISTAI 28.8.2007

Hienot treenit tänäänkin. Heidi vetäjänä. Radalla kymmenkunta estettä. Itsenäisenä kepit, joille harjoiteltiin erilaisia kulmia hypyn kanssa.

Kaikkiaan erityisen hieno olo treeneistä. Olihan toki mokiakin, joista tietenkin eniten itseäni "syytän" (jos nyt syytän ketään). Aita, toinen aidan takaa twisterillä, muuri, Aan vieressä putki, jonne siis tarkoitus mennä. Putken jälkeen koira hanskaan ja uukkarina Aan ohi aidalle, putkeen, aidan takaa hyppy, Aa, muuri, aita, takaaleikkauksella toiselle aidalle - viimeiselle.

Ongelmia tuotti (kuten arvasin) muurin jälkeen putkeen saaminen, Aa on sen verran superhoukuttava-koukuttava este. Ainakin pariin kolmeen otteeseen meni Aalle, kunnes sain oman ohjauslinjani oikeanlaiseksi ja sanottua Ursalle tarpeeksi tiukasti. Tuntuu sujuvan parhaiten puolivalssilla - huomattavan tiukasti Ursalle saa sanoa tuollaisessa tilanteessa - onneksi on kuitenkin jatkuvasti todistanut olevansa kuulolla, vaan oma tiukkuus ja päättäväisyys täytyy muistaa.

Toinen vähän vaatimattomampi mietinnän paikka oli toisen putken jälkeen kauimmaiselle aidalle meno, jokaisella kerralla taisi kyllä mennä oikeassa estejärjestyksessä sinänsä onnistuen, mutta vähän vähemmän sujuvasti. Tässäkin kun sain oman ohjauslinjani oikeanlaiseksi niin ei mitään ongelmia. Oma rintamasuunta vinosti sinne missä koiran täytyy mennä ja tarpeeksi läheltä siivekettä nuollen. Hienosti sujuu, kun itse ymmärtää. Valssilla/twisterillähän tuo kohta taisi mennä.

Muurin jälkeen viimeiset aidat ja takaaleikkaus sujui kaikilla kerroilla UPEASTI. Itse taisin olla ajan hermolla hyvin, käskyt ajoissa yms. Ursaa piti kyllä kannustaa menemään tarpeeksi lujaa "Mene, mene!", ettei tulisi yhteentörmäystä, toisaalta Ursan pieni hidatus teki kaarroksesta tosi tiukan. Olen tyytyväinen eritoten itseeni, että nytkyään takaaleikkaukset on jo varsin kivoja ja sujuvia. :)

Nimittäin... Tämän päivän EHDOTON huippujuttu ja ykkösonnistuminen oli itsenäisen harjoituksen keppeily. Ursalla oli vauhtia (nakkia sai sekä ekassa välissä silloin tällöin, että lopussa ruhtinaallisesti) ja kepeiltä on nyt jäänyt villi hyppiminen. Tässä on tapahtunut valtavasti edistystä ihan näinä hetkinä. Otettiin useasti (mielessä kyllä kävi, josko liiankin monta kertaa), vaan ei epäonnistumisia. ;) Muutamaan otteeseen otin riskillä, ONNISTUNEESTI KEPIT TAKAALEIKATEN!! Mahtava tunne, kun Ursa jatkaa vain menoaan, vaikka oma linjani muuttuu - ääneti jopa. Tietenkin pari ekaa kertaa oli ihmeissään, eli ensimmäisellä kerralla meni vain ensimmäisen keppivälin ja tuli mukaani, toisella kerralla kehoitin jatkamaan - oli kuitenkin edennyt sen verran pitkälle, että jatkoi väärään väliin. Kolmannella kerralla jatkoi jo sujuvasti, häiriintymättä oikein, samoin parilla muulla kerralla. Tottakai sai ruhtinaalliset kehut ja nakit, joten varmasti motivaatio ja itsevarmuuskin kasvoi kerta kerralta.

Kepeillä otettiin pääasiassa ohjattuja pujotteluja (sai myös itse hakea ekaa väliä), ohjattuna kepeillä on kuitenkin huomattavatsi paremmin vauhtia ja varmuutta - myös itselläni. Olen kuitenkin tosella tyytyväinen keppisuorituksiin tänään. :D Varmuus kasvaa kisoihinkin.

Keinu otettiin muutamaan kertaan. Ei mitään roblemia. Tässä ei kyllä hypi yhtään kontaktille, vaan hidastaa selkeästi - vaikken ennen ole oikastaan namin kanssa ylösmenoa ottanut, niin nyt laitoin kerroilla aina nakin ylösmenolle. 

Ensi viikon tiistain treenit siirtyy hamaan tulevaisuuteen, ensi viikonlopun kisojen takia Heidi siirtää omia treenejään, ettei käy kokemattomille koirille liian rankaksi. Lauantai ja sunnuntai kisat, maanantaina treenit - jos vielä tiistaikin putkeen, niin voisi mennä kestokyvyn rajoille.

Kilpailemaan-kurssin anti on ollut kyllä suurta. Paljon opittu ja monessa menty kohisten eteenpäin. Tästä olen TIETYSTI todella tyytyväinen. :)

 

Viikonloppuna kisat. Lauantaina yksi yksilöstartti ja joukkuekisa (me, Ansa&Leena, Seija&Simmu sekä todennäköisesti kuitenkin varakoiramme Niilo&Leena/Paula). Sunnuntaina kaksi yksilöstarttia.

TAVOITTEET. Ei varastamista lähdössä ja että kepit onnistuu kaikilla kerroilla. ;) Kaksi päätavoitetta, vaan kolmantena se, ettei hylkyjä tulisi. Anders Virtanen tuomaroi.