Kertaalleen tämänkin jo kerkesin kirjoittaa, vaan juuri ratkaisevilla hetkillä systeemit teki kepposet ja kirjoitukset hävisi. Voehan...

SUNNUNTAI 24.2.2008 - URSA

Kevätkausi aluillaan. Tällä kertaa treenipäivä on sunnuntai ja kouluttajanamme toimii Heinosen Hanna. Ryhmänä edelleen 2.lk kilpailevat, samaa tahtia kun kehittyy tiettyjen koirakoiden kanssa, treeniryhmä rupeaa tuntua jo niin tutulta.

Vieno, äänetön toiveeni oli se, että tälle päivää saataisiin treenata jotain hiippasen helpompaa. Se verran paljon on nyt viime aikoina ollut tiukkaa vääntöä, että tekemisen rentous ja iloisuus rupeaa kärsiä. Tämän päivän teemana oli takaakierrot. Ursa toimi ja irtosi kyllä hyvin sekä oli ajan hermolla kiinnittämässä huomiota kroppani liikkeisiin. Kepeillekin ohjautui hienosti itse, vaikka ensimmäisellä kerralla noin kolmanneksi viimeisessä välissä oli huumaava hevosenkakka, jonka ääreen olisi voinut jäädä haaveilemaan, lähti kuitenkin kannustuksesta jatkamaan pujottelua. Seuraavaan koitokseen potkin herkut sivummalle, jokatapauksessa suoritti nätisti.

Alunperin vaikein kohta oli radan keskivaiheen jälkeinen putkeen meno, Aan alla putki. Ursa meni kuitenkin jokaisella kerralla loistavasti putkeen, eikä pyrkinytkään väärässä kohti Aalle. Sain sen hienosti vastakkaisella kädellä putkeen, erityisesti ensimmäinen kerta oli sujuva ja nätti, toisella kerralla oma vastainen vartalo-ohjaus oli vähän turhan ajoissa ja liian voimakkaana, joten Ursa hyppäsi pituuden viimeisten kalikoiden päälle.

Viimeinen putkeen menokin toimi hienosti pimeään päähän. Vastakkaisella kädellä imutin sen putkeen. Oikein nättiä menoa.

Yritin pitää pääasiallisena mielessä sen, ettei Ursa pääsisi haistelemaan maneesin hajuja ja pyrin kiinnittämään huomiota iloiseen palkkaukseen. Häiritsee oikein, kun en tätä osaa, miten huonosti onkaan loppujen lopuksi tajunnut tuollaisen osa-alueen tärkeyden.

Kun viimeaikoina on tottunut siihen, että ohjatun treenin rinnalla on jokin itsenäinen treeni, tuntui meno jokseenkin puutteelliselta, kun itsenäisesti suoritettavana oli vain puomi. Tätä otettiin muutaman kerran namilautasen kanssa. Hyvin ja vauhdilla toimi. Tämä treenikerta oli hyvä, kun vähän helpompaa salaa toivoin, mutta mielellään en näkisi, että kaikki treenit ovat näin simppeleitä (vaikka olihan tässäkin ihan ansan paikkoja).

Päästiin Vuokon ja Sigman kyydillä maneesille, käytiin myös yhteislenkitykset tyttöjen kanssa, onneksi möllikisojen tappeluräjähdys ei ole aiheuttanut skismaa naikkosten välille, viileän välinpitämättömiä ja diplomaattisia ne olivat toisiaan kohtaan, eivät leikkineet, mutta ei tarvinnut jännittää yhteisoloa yhtään. Jäähdytyslenkillä mukana myös Jarre ja Jouko eli Ursa pelmusi pellolla bortsukolmikon kanssa, joista kukaan ei ollut perinteinen mustavalkoinen, vaan porukassa blue-merle, puna-valkoinen ja sini-valkoinen... On tää ja.