Tänään JATin treenit. Ursa oli huomattavasti vireämpi ja reippaampi, kun viimeksi (tai sitten ohjaaja oli vireä ja reipas...). Osan vireystilasta varmaankin toi mukaan, kun palkkasin patukalla, sillä kun ennen rataa viritteli, niin Ursassahan oli ihan eri tavalla draivia.

Eka treeni oli löysä spiraali kutakuinkin. Aita, aita, aita (U-mallissa oikealle), puomi, putki, kepit, aita, aita, aita (=sarjaeste suorassa), putki (A-este hämäsi eli putki meni A:n alta, vaikkei ollutkaan käytössä), aita, pituus, renkas, putki. Kaikkinensa meni mainiosti. Lähtötilanne oli Ursalle hankala, kun puomi oli selän takana ja jätin nousulle ja laskun alle namit, silti piti keskittyä aitojen hyppimiseen. Ekalla kerralla yritti selkäni takaa puomille, mutta olin ajan hermolla estämässä. Toisella ja kolmannella kerralla hienosti. Puomi ja putki ok. Kepeille haki hyvin, mutta ensimmäisellä kerralla haukkui ja loikki, vaikka joka välin ottikin hyvin. Tuija sivustaseuraaja huomioi, että käskytin kyllä, mutta kävelyni oli sellaista, että kädet heiluivat vapaan tomerasti (tyyliin kuin sotilasmarssissa). Toisella kerralla ohjasin käsi suorassa kokoajan edelleen äänellä käskyttäen, niin Ursa piti suunsa kiinni ja pujottelusta tuli "uivampaa". Hyvä huomio! (Vinkkinä myös eräille M&R-teamille, jonka kanssa jutskattu joskus koiriemme hyppelevästä pujottelutyylistä.. En tiedä liekö auttaa teidänkin tyylin uivempaan suuntaan.) Ursa näkee jo sivusilmällä, että jatketaan suoraan, sen ei tarvitse kokoajan kysyä minulta mitä tehdään tai vastaavasti hyppelehtiä oman heilahtelevan käteni mukana... Sarjaeste, omassa ohjaamisessa oli tässä epävarmuutta, kun odotin, että Ursa irtoaisi jäin taakse liikaa ja sarjaesteen jälkeen A-esteen alla olevaa putkea enemmän kiinnosti A-este ja Ursa ampaisi pariin otteeseen sille, jonka ohjasin kyllä loppuun asti ja vaadin oikeaoppisen loppukontaktin, mutten palkannut. Toisella kerralla A-este imutti edelleen ja kolmannella ohjasin perille asti, eläen sen mukaan, ettei Ursa nyt vain irtoa tarpeeksi. Aita, pituus, rengas ja putki ok, no problem, itsekin skarppina sain putken suulla palkankin ajoissa suuhun. Kaikilta osin olin kutakuinkin tyytyväinen nyt omaankin suoritukseeni, olotila oli intoa puhkuva ja hyväntuulinen, ei ihme, että Ursakin teki töitä. :)

Treenattava itsenäisesti takaaleikkaamista (viimetreeneistä viisastuneena) ja irtoamista, vaikka nyt sitten namikipon kanssa. Kaipa tätäkin "Eteen!"-käskyä voi lenkillä tai arjessa opettaa, ilman treenikenttää...

Toinen treeni oli pätkät edelliseltä radalta. Edelleen putki oli A:n alla, vaan nyt piti saada koira nimenomaan A:lle eikä putkeen. A:lla kontakteilla namit. Ensimmäinen suoritus oli hauska. :) Tottakai Ursa tiesi, että A-este = namia ja irtosi sarjaesteeltä hyvin A:lle. Ekalla kerralla unohti vain ottaa palkkansa ylösmenokontaktilta. Noin harjan tasolla huomasi sen itsekin, vauhdista, kääntyi 180 astetta, haki namin ja jatkoi matkaa. Toisella kerralla nameja ei ylösmenolle laitettu. Koira oikealla puolella ohjaten, nyt esteet olivat edellisestä radasta takasinpäin, pituus, aita ja A. Ei ongelmia, irtosi hyvin. Vähän joutui hinkkaamaan alastuloa A:lla lopuksi, namikippo oli kaiketi liian kaukana, mutta Ursa tuli takaosastoineen alas kontaktilta, eli ei jäänyt istumaan kontaktille etujalat maassa, kuten vaadin, vaan tuli neljällä tassulla alas asti syömään palkkansa. Olisikohan neljännellä kerralla saatu onnistunut suoritus, jonka jälkeen piste hinkkaamiselle. (Ursa on ilmeisesti merkkitietoinen, juuri viimeisen suorituksen alasmenolle loppui oma nakki taskusta, toki repussa oli lisää, mutta yhden nakinpalan voi lainata treenikaveriltakin. Ursa huomasi vääryyden, nakin palaa piti kipossa pyöritellä, pureskella ja jopa syljeskellä - oma nakki, paras nakki, Ansan nakki ällö nakki.)

Viimetteks otin kepit kerran, helposta kulmasta ja koira vasemmalla. Palkkana patukka.

Lelu toimii. Toki se on aina repussa ja joskus silläkin palkkaan, vaan voisi olla säännönmukaisempaa. Sillä saa Ursaan juuri mukavasti vauhtia. (Vaikka voi olla, että kyllästyykin siihen. Rinnan makupalojen kanssa käyttäen, edelleen Ursa on kuitenkin ahne - lisäksi. Vaan lelulla saa viritettyä hyvin.)