MAANANTAI, 13.7.2007

URSA

Tanjan vetämät treenit, VAATIVAT treenit. :/ Epätoivokin iski välillä. Pieniä estesarjoja, mutta tavattomasti uutta juttua (josta vihreä suodattimeni ei varmaan edes kaikkea mahdollista saanut irti).

Uusin, varsinaisesti treenattava juttu oli pakkovalssi (koira kuljetetaan hallussa esim. haluttujen esteiden ohi selin, kunnes valssataan, kun siihen on paras mahdollinen tilaisuus (tms... ?)). Rengas, aita ja kolmantena aita pimeässä kulmassa koiralle. Itsellä oli taas kaksi vasenta jalkaa uutta opeteltessa... Sama systeemi otettiin mäkelöillä (onnistui hyvin, kun riskillä ja pienellä ärsyyntyneellä olotilalla toimin) sekä ässänä (en osaa selittää mitä meinaa....), samaan piti liittää huiskaus ja osata vielä ottaa koira oikeassa kohtaa vastaan, että mahdollinen tulevan radan suorittaminen jatkuisi sujuvasti. Liian monta palikkaa sulatettavaksi kerralla. Huiskausta en saanut yrityksistä huolimatta mukaan ollenkaan (ehken ymmärtänyt tarpeeksi, mitä haettiin), jonka jälkeen Tanja aika tiukasti sanoi asiasta ja lennätti meidät trenaamasta, jotta lähdemme miettimään, jotta tohelosta ohjaajasta joutuu sitten koira kärsimään. Siinä vaiheessa oli epätoivo lähellä, piti koota itseä seuraavaan koitokseen.

Harmitti, että Ursa joutui tekemään niin tavattoman monta toistoa. Harmitti, että Ursa suoritti monta kertaa renkaan väärin, eli hyppäsi renkaan ja kehikon välistä - virhettä ei edes muuttanut se, että laitettiin aidan siiveke esteeksi - Ursa hyppäsi siivekkeen yli. Sattumuksen saattoi aiheuttaa suoraan vastaan paistava aurinko (hahmotusvaikeuksia) tai oma sijoittumiseni, sillä katsekontakti oli koiraan suoraan väärästä välistä. Tältä treenikerralta puuttui rento ja hauska tekemisen tunnelma, oli vähän liian tiukkaa tahkoamista makuuni. Ymmärsin (kuten treenikaveritkin) rataan tutustuessa, että treenataan pakkovalssia ja sen askelkuvioita tutustuessa otinkin, kaikki muut ohjauskuviot jouduin ottamaan kylmiltään, ei auttanut, että sanoin siitä vetäjälle. Oli kuulemma ihan oma mokani. (??!) Vielä kun olin ensimmäinen treenaaja, en voinut oppia muiden suorituksista, vaan he meidän mokailustamme...

Hetki, jolloin agility tuntui vähän vastenmieliselle jopa. Hetki, joka oli jonkinnäköinen käännekohta. Asenteella: "Me. Tiimi vs. muu maailma." Kaipa ainoa oikea suhtautumistapa on huumori, rentous ja jollainlailla siihen "tuudittautuminen", että opimme kyllä - omaan tahtiimme.

Toisen kerran radalle mennessä olin käynyt sopivasti mielikuvaharjoittelua ja systeemit toimi paremmin (eri kuviot). Toisaalta sarja oli helpompi ja tutumpi, huiskaus ja twisteri. Toisella kerralla mäkelät ja valssi. Aita, muuri, uukkarilla alle ja samaan suuntaan palaten aidalle.

Itsenäiseksi esteeksi laitettiin lopulta rengas (kun muillakin tuotti onkkelmia - kenties se vastavalo juuri oli pahin aiheuttaja), jota otettiin muutama kerta. Vaikeista kulmista ja minä sijoittuneena eri paikkoihin. Ei mitään ongelmia.

Itsenäisenä esteenä oli myös kepit, joilla olisi ollut tarkoitus treenata ohjattua pujottelua, jota ei kuitenkaan otettu (ottikohan kukaan muukaan...?). Oli sen verran  paljon uutta asiaa ilmankin, jotta en viitsinyt rasittaa. Pari kertaa otin kummaltakin puolelta ihan perus pujottelua. Ok.