Eilen nappasin kuusi harjan vartta kainaloon ja suunnattiin Ursan kanssa keppeilemään. Tietenkään ne eivät ole ihan patenttivarmat, sai ne silti onneksi jollain tapaa tökättyä jäiseen kenttään. Pääasia oli kuitenkin se, että Ursa tajusi mainiosti mistä on kyse. Ei haparointia sen suhteen, etteikö olisi tajunnut niiden olevan kepit. ;)

Otettiin aika monia toistoja (voisinkohan arvioida, että noin 20-30). Silti Ursalla oli kokoajan hyvä into päällä ja lähes säästyttiin epäonnistuneilta suorituksilta. Otettiin aika vaikeit kulmia, avokulmia kumpaankin suuntaan. Suoralta tottakai, 135 asteen kulmasta, 90 asteen kulmasta ja ihan 45 asteen kulmastakin (tai jopa pienemmästä). Onnistui mielestäni aika hyvin. Lisäksi otin sekä sivusuunnassa tosi paljon etäisyyttä (pariin metriin varmaankin) ja menin edelle. Vaikeampaa tuntuu olevan, jos jään paljon taakse, mutta tätäkin treenattiin.

Ursalla oli hieno meininki päällä. Tietenkin asiaa auttoi varmasti se, että koiraa pääsi palkkaamaan tuplasti niin usein mitä yleensä, kun keppejä oli vain kuusi. Lisäksi mulla oli apuna naksutin, jolla naksautin aina viimeisestä välistä, eikä muten kertaakaan Ursa jättänyt kesken (toisaalta se sen tapa jättää kepit kesken on koskenut aina viimeistä väliä, ei siis koskaan puolen välin tienoilla).

Pari kertaa se ohitti ekat välit, vähän kyllä sillä asenteella, että oli menossa ohi koko kepeistä. Sillon syynä kyllä täysin se, etten itse ohjannut tai ainakaan varmistanut ekaa väliä vaan mennä posotin riskillä eteenpäin, oma liike vie Ursan ohi. Josko kepeistä saisi itsenäisemmän esteen pikkuhiljaa.

Otettiin myös lähikentällä 4-5 kertaa A-este, se kun on kesät talvet paikalla. Se oli varmaankin vähän liukas ja päistään uponnut sen verran hankeen, että kaksi pintaa systeemi ei ihan parhaalla tavalla onnistunut. Ei mullistuksia.

Syy MIKSI innostuin treenailemaan itsekseni. Ursan pirulainen järjesti itselleen juuri parahiksi juoksut. Juuri pari päivää ennen Pieksämäen Hupijaa (Harri Sepponen toistamiseen). Jouduin siis perumaan osallistumisemme ja nielemään katkeran pettymyksen, samaan syssyyn peruuntuu myös 2 tai 3 seuraavaa Halilan treenikertaa sunnuntaisin ja jouduin myös perumaan Joensuun kisat 21.3. Monta juttua meni siis peruntaan. :/ Vaan tästä selvitään, ainakin päästään varmasti seuraaviin Hupijoihin (jos saadaan tuurauspaikkaa) ja luvassa kiihkeä kisa- ja treenikesä, jolloin ei tarvitse jännittää juoksuja.

Tuntuu vain toisalta että pistää kiirettä, elokuussa tulee Ursan seuraavat juoksut, josta se todennäköisesti astutetaan. Olen vähän kaavaillut, että ennen juoksuja se pitäisi saada III-luokkaan ja vastaavasti kerätä sille TK1 ja BH. Katsoo nyt onko liian suuri pala. ;)