Lyhyesti keskiviikkoisista treeneistä, ennenkuin huomenna kohdataan uusia haasteita (möllikisat) ja aikaisempi unohtuu.

Keli oli ainakin sateinen, ellei jopa märkä - lätäkköinen (esteet aseteltiin niin, ettei koiran tarvinnut juosta lätäköstä - ohjaajan kyllä, rapa roiskuen). Tuija oli lomalla, joten vetäjänä tuurasi Jari. Rata oli Räsäsen Minnan, Ylöjärven SM-kisoista medien yksilörata, joka tehtiin vähän helpotettuna ja kahdessa osassa. Hauska tehdä vähän kinkkisempääkin välillä, alku meni pariin kertaan puomille (Yllätys yllätys!) ja nelosesteen jälkeen valssaamiset vaati ohjaajalta kiirettä. Kompuroiden selviydyttiin ensimmäiset kerrat. Omaa ohjausta ja hippulat vinkuen juoksua täytyy harjoittaa aina vain. Ongelmaa selän suorana pitämisessä ja siten liikkumisessa ja ohjaamisessa meillä ei ole, mutta täytyy ihan jatkossa painaa mieleen ja tiedostaakin, että selkä suorassa pääsee kovempaa (tottakai). Myös puomin jälkeisen aidan jälkeen oikaisin inhottavasti kasiesteen taakse suoraa linjaa. Muistissa pitää: Jos koiralla ei ole sallittua oikaista, ei ole ohjaajallakaan!

Toisella pätkällä ei oikeastaan liiemmin ongelmia ollut - Ursalla, minulla taas vähän. Toinen pätkä alkoi itsasiassa putkeen menolla (eikä putken jälkeen, kuten piirsin). Putken jälkeen pidin turhaa kiirettä aidan taakse kutsumaan ja valssailemaan, vaikka koiralle kertovampaa on, että kroppani näyttää menosuuntaan, enkä ole rintapuoli vastassa. Nameja Aalla ei ollut (kepit olisi menneet turhan haastaviksi, kontaktit vetää Ursaa magneetin tavoin = namia). Otti ylösmenokontaktinkin hyvin, vaikkei paljoa hidastanutkaan. Alastullessa istui hienosti. Valssit ja sisäpuolella mualiin.