TIISTAI, 14.8.2007

URSA

Heidin treeneissä oli vähän mukavampi tunnelma. Ohjauskuvioita lähinnä treenattiin nytkin. Jotenkin selkeämmin suunniteltuja juttuja ja ainakin vihreälle agilitymielelleni helpommin sulatettavassa muodossa informoitu ja paloiteltu (itse täytyy hoitaa vain pureskelu...).

Ensimmäinen pätkä. Kepit, kaksi aitaa, joiden välissä takaaleikkaus, putkeen, mäkeloillä aidalle. Pätkä meni loistavasti! :D Takaaleikkaus sopivassa kohtaa, ei mitään haparointia minulla, eikä Ursalla. (Vaarana oli se, jos takaaleikkaus olisi tullut aavistuksen aikaisemmin, niin Ursa olisi lukenut putken väärää päätä.)

Toinen pätkä oli aita, keinu, uukkarilla pussiin, kiireellä mäkelöillä ottamaan vastaan, aita, tiukasti haltuun ja kuljetus putken kauimmaiseen päähän. Pari ongelmakohtaa. Tavaton kiire pussin suuhun ottamaan vastaan (ensimmäisellä kerralla myöhästyin) ja aidan jälkeen haltuunotto. Pidin ekalla kerralla kättä turhan suorana ja kaukana kropasta, jolloin koira lukee, että pitää pysytellä kaukana ohjaajasta suoritten. Kun käsi on lähellä kroppaa, niin myös koira pysyy lähempänä. Saatiinhan onnistumaankin.

Kolmas pätkä oli rengas ja aita suorassa linjassa toisiinsa nähden, aidan jälkeen vastakäännöllä takaisin renkaalle ja siitä putkeen. Vastakääntö on ikäänkuin valssin vastakohta (?), kun valssissa olet etupuoli ja katse kokoajan koirassa, niin vastakäännössä käännät koiralle selän, ja otat samalla sen vastaan toisella kädellä. Esimerkiksi meidän treenipätkässämme, ohjaus aidalle oikealla kädellä, tiukka uukkari vastapäivään ja vasemmalla kädellä koira haltuun, liike säilyy kokoajan. En saanut kuin pari kertaa onnistumaan vastakäännöllä, Ursan aidan takana tekemä kaarroskin oli turhan suuri (vaikka vastakäännön idea olisi, että koiralle saataisiin mahdollisimman tiukka käännös siivekkeen ympäri). Lisäksi jostain syystä valssi tuli selkäytimestä suoritustilanteessa. Tohelo ohjaaja mikä tohelo ohjaaja...

Sen mitä Ursa teki, niin se konkreettisesti BRASSAILI renkaalla. Suoritti sen niin vinoon kuin suinkin mahdollista, mutta hyppäsi silti hienosti ja lennokkaasti nimenomaan renkaasta (ei merkkiäkään väärästä välistä hyppimisestä). Jännä tunne, treenikavereista koostuva yleisö KOHAHTI. Metka fiilis. :)

Itsenäisenä oli irtoamista, aita ja suora putki. Ursa irtosi hienosti "Mene, mene."-käskyllä. Ihan täysin liikkeettä en itse kuitenkaan voi jäädä, väkisin tulee ihmetystä Ursan puolelta. Otettiin myös putkella pimeitä kulmia, lähetin ihan viistosti ja sinnehän putkeen se Ursa uppoaa, vaikka ei suusta ole näkyvillä mitään (kuin tieto sen olemassaolosta koiran päässä). Lisäksi treenattiin aidalla vastakääntöä kumpaankin suuntaan ja saatiin onnistumaan UPEASTI ja tiukasti. Itse radalla ollessa, kaikkia muita paloja yhtäaikaa pureskellessa ei välttämättä ole niin helppo mieltää uusia juttuja. Itsenäisesti ja yksittäisenä on kenties helpompi hahmottaa ja rauhassa muodostaa mielikuvaa oikeasta.

 

Huomenna lauantaina kisat Kuopiossa - kolme starttia....