SUNNUNTAI 2.3.2008 - URSA

Halilassa taasen. Tällä kertaa oma uusi auto alla, joten emme olleet treenikavereden hyväntahtoisuuden varassa. Osuttiin kuitenkin sopivasti paikalle, että käytiin Sigma-bortsun kanssa yhteislenkillä.

Kieputusta ohjatussa treenissä. Ekayrittämällä meni hermo. Ekan lähdön Ursa varasti, yrittämäkin jäi kolmen esteen mittaiseksi, kun Ursa ampaisi kutoshypylle - oma ohjaus tottakai kökkö, eli kroppa auki kutoselle. Toisen lähdön aikana pidettiin palaveria vetäjä Hannan kanssa, josta Ursa livisti haistelemaan. Itsellä keitti yli ja jätin yrittämisen siltä kertaa. Haistelu saa loppua! Puhkuen painelin laitamille, toiset menköön edeltä.

Toiselle yritykselle lähdettiin viimeisinä. Selkeästi parempi tuntuma heti alkuun. Kerkesin väliin ottaa itsenäistä treeniä pari kertaa, joten sain Ursaan vähän "tatsia", pääsin palkkaamaan ja kehumaan oikeasta toiminnasta.

Periaatteessa meni oikein kivasti rata. Ekalla kertaa unohdin radan vitosesteen jälkeen, putosin kartalta ja olin ohjaamassa 3,10-hypylle. Keskeytin ja palkkasin. Toinen yritys sujuikin sitten kommelluksitta. Paljonhan tuolla radalla on pyöritystä, varsinkin alkuun, mutta päästiin hyvin tuntumaan ja Ursa toimi hyvällä sykkeellä. Kerittiin oikeastaan 16. esteelle saakka ilman takkuamista. Keppien alkuun, ekaväliin meinasi jäädä haistelemaan, maassa oli taas jotain herkullista.... Plääh. Sain Ursan kuitenkin hyvin jatkamaan ohjattuna. Erityisen iloinen olen siitä, miten iloisesti Ursa irtosi 18-hypylle (jäin väkisin suoralla jälkeen), mutta säilytti silti ohjattavuutensa mainiosti.

Putki-kepit väli otettiin pari kertaa uudelleen. Ursa haki kyllä oikein kivasti itse ekaa väliä. Ensimmäisellä kerralla varmistin ohjaamalla (ettei olisi hajut taas vieneet), mutta toinen kerta meni jo ilman apuja. Keppien päässä superpalkitseminen, pidin sen myös namikädessä (nameja popsien) koko sen ajan, kun juteltin päätteeksi Hannan kanssa. Hän ei nähnyt tarpeelliseksi lähteä tahkoamaan mitään kohtaa erityisesti (paitsi putki-kepit), meni kuulemma hyvin. Itsekään en halunnut ottaa mitään lisää, mielummin jätän systeemit siihen, kun koira toimii ja tekee iloisesti, kun tahkoan liikaa ja ärsyynnyn itsekin.

Hieno Ursa! Yritin paneutua palkkaamiseen, heti jos meni vikaan niin koira käteen namille iloisten kehujen saattelemana. Yritin pitää virettä muutenkin yllä. Uuvuttavaa se on itselle, mutta parempi lyhyesti täysillä, kun pitkästi haistellen.

ITSENÄINEN TREENI

Itsenäinen osuus oli yhteinen rinnalla treenaavien ykkösluokkalaisten kanssa. Ennen ekaa kököiksi mentyä suoritusyritystä otin keppejä, kiehtoo se tapa, että nami (tai lelu) olisi keppien päätteeksi, eikä siis tulisi kädestäni. Joskos sillä saisi vauhtia, varmuutta ja itsenäisyyttä keppien suorittamiseen. Tämän päiväinen yritys meni kyllä pääosin kököiksi. Ainoa tapa päästä alkuun olisi se, että hihnan päässä olisi joku, estämässä varastamista. Väne esti namilautaselle pääsyn, jos Ursa pyrki livistämään, ei siis saanut palkkaa väärärstä suorituksesta. Kuitenkaan se ei ihan toiminut. Ursa lähti hyvällä tuntumalla kepeille ja suoritti nopeasti noin puolen välin ohi, josta oikaisi nameille. Pariin otteeseen väärä suoritus, jonka jälkeen ohjasin vastakkaisella kädellä (oikealta puolelta) pakottaen Ursan oikein, jonka jälkeen pääsi nameille kehuilla. Tiedä sitten.

Ohjattujen treenien, ekan ärsyyntymisestä loppuneen ja toisen onnistuneen, välissä otin myös itsenäistä pätkää. Ei mitään roblemeja, Ursa teki hyvin kepit ja haki oikeaa väliä. Putkesta tullessa keppien lähdöt olivat vähän huonohkoja. Osin siitä syystä kyllä, että itse olin vähän turhan edellä ja vedin siis omalla menollani Ursan ekojen välien ohi.

Olisi ihanteellista, jos omalla pihalla olisi kepit ja pääsisi niitä usein suorittamaan. Kerta viikkoon treenien yhteydessä ei oikein anna sanottavampaa edistymistä jutussa. Olisihan mulla edelleen ne kuusi harjanvartta, pitäisiköhän pystyttää ne tuohon lähiurheilukentän laidalle........