TANJAN JA PÄIVIKIN VIIKONLOPPUKURSSI, osa1

Tälle viikonlopulle 3.-4.11. olikin sitten tiedossa Tanjan ja Päivikin vetämä kurssi 1. ja 2. luokissa kisaaville. Mukaan pääsi 12 koirakkoa, jotka vedettiin kahdessa erässä ja kolme kussakin ryhmässä. Meidän ryhmässä kolme maxi-koirakkoa (me, Heidi & auspai Sissi ja Anne & lyhcol Vekku), ensin oltiin tunti Päivikin vedätettävänä ja sen jälkeen tunti Tanjan puolella.

PÄIVIKIN TREENI

Päivikin johtoajatus oli vastakääntö (Minna käyttää termiä Jaakotus) ja takaaleikkaus.

VASTAKÄÄNTÖ

Vastakääntöä otettiin ensin. Alla olevan kuvan mukaisesti hínkattiin putken lähellä olevia neljää aitaa. Vastakääntöjä kummankin puolen. Tärkeimmät asiat, jotka ottaa huomioon. Laser ei katkea, mutta käsien vaihto ei ole liian nopea. Käden vaihto (=ohjaus, koiralle kertominen) ennen sitä kohtaa, mistä koira viimeisen kerran ponnistaa. Huomiosanat. Käsi ei koskaan nouse olkalinjan yläpuolelle, eikä koskaan mene taakemmas mitä lapalehti antaa myöten. Käsi ei anna koiralle lupaa tehdä kauas ulottuvaa käännöstä. Käsi vaihtuu, nopea pään käännös ja yläkroppa kääntää, napataan koira mukaan.

Tutustuttiin ja hiottiin liikettä pitkään ennen kuin koirat pääsi mukaan. Tästä oli tosi paljon apua. Päivikki kommentoi, kun itse kukin kävi hiomassa liikettä ilman koiraa.

Ekalla kerralla Ursa ampaisi putkeen, toisella kerralla Ursan liike meni pitkäksi (nämähän johtuu ihan kokonaan omasta myöhäisestä ohjauksestani) ja oheen vielä horjahdin voimakkaasti esteisiin, kun peruuttaessa en hahmottnut aitoja oikein. Kolmannella kerralla saatiin systeemi kuntoon ja Ursan käännöksestä tuli tiukka. Kun otettiin toisin päin eli vasemmalta oikealle kaartaen onnistuttiin ensimmäisellä kerralla loistavasti.

Tämä on hauska ohjauskuvio. Kesällä treenattiin samaa yhdellä aidalla, kilpailemaan-kurssilla oli Heidin treenissä, rengas, aita ja vastakäännöllä takaisin renkaalle, sama kerta kun Ursa brassaili renkaalla. Yhdellä aidalla systeemi vain oli himppasen eri, kaipa se riippuu radan luonteesta.

TAKAALEIKKAUS

Metka sinänsä, kun hiottiin tuttuakin tutumpaa takaaleikkausta, niin meni koko kuvio remonttiin. Olenhan minä takaa leikannut, mutta että olisin oikeasti osannut..... Ahaa elämyksen muodosti käsien sijainti ja niiden antamat merkit. Miten lie tähän asti huitonut (varmasti tämän jälkeenkin), sujuvimmin tuntuu hoituvan, kun alempi käsi näyttää minne ollaan menossa, toinen käsi tulee mukaan ennen kuin koira on ponnistanut. Toinen käsi tulee aikaisemman yläpuolelle ja näyttää suuntaa, kun koira hypännyt, ensimmäinen käsi laskeutuu alas ja toinen käsi jää näyttämään linjaa.

Vaikea selittää ja paljon vaati hinkkaamista ilman koiraa, mutta tähän sain ahaa-elämyksen. Kun Ursa saatiin mukaan hommiin, niin ensimmäinen yritys meni kököksi ihan vain siksi, että lähtöasetelma oli surkea, kun olin koiran edellä itse... Huoh. Toisella kerralla kädet huitoi miten sattui, kolmannella taas parani edellisistä, neljännellä saatiin hieno ja sujuva suoritus.

Miten takoakaan opit päähän niin, että vielä onnistuisi muistamaan ja soveltamaankin niitä käytäntöön.

 

Kun vastakäännöt ja takaaleikkaukset oltiin perusteellisesti opittu yksistään, sovellettiin ne rataan, josta piirros yläpuolella. Ekalla kerralla ampaisi väärään päähän putkea, mutta sen jälkeen saatiin sujumaan koko rata kylläkin heti, yhdellä kertaa, mikä oli hienoa. Hienoin, mahtavin asia oli kuitenkin se, mm. vastakäännön onnistumisen lisäksi, että Ursa meni tajuttoman kovaa! :D Minun piti ihan tosissaan juosta, jalat maitohapoille ja ääni hengästyksiin, pingoin kovempaa, mitä lienen kenties koskaan radalla pinkoneeni. Piti tosissaan tehdä töitä! Hieno tunne! :D

TANJAN TREENIT

Tanjan lähestymistapa oli erilainen, kuten olen kesästä tottunut. Yksittäisiä treenejä muutamalla aidalla, välttämättä ei heti sovelleta radalle. Huomenna kuulemma luvassa kyllä sovellusta...

SYLIKÄÄNTÖ

Onnistumisen avaimet ovat ne, että mennään Ursan kanssa yhtäaikaa, olen sylikäännöksessä pikkiriikkisen aikayksikön ennen Ursaa ja siitä jatko. Paikaltaan ei onnistu. Ursan vauhti ei pysy ja itselleni on vaikea tehdä systeemejä paikaltaan. Pääasiassa sylikäännöt meni hyvin, mutta omassa palkkauksessa on hiomisen varaa. Kuten Tanja sanoi, tuntuu kuin lihapulla olisi tarttunut sormiini, eikä millään ota irrotakseen. Myöhässä siis. Kieltämättä en ole tottunut nameja heittelemään. Pääasia että pääasia eli sylikääntö toimi, vaikka tietysti tällainen treenaus on lähinnä vain pintaraapaisua.

Kuva alla. Punaisella piirretyt koiran linjoja, siniset/mustat ohjaajan. Kahdessa ekassa piirroksessa ohjaaja on paikallaan kahden aidan takana, ehkä aavistuksen peruuttaa ja ohjaa koiran namilla sylissään ympäri. Kotiläksynä tehdä edelleen niitä sivuilla ympärikäännöksiä (ulkokautta) ja siitä eteenpäin eli koira tulee sivulta edestä ja ohjataan kättä vaihtaen tai kummallakin kädellä ohjaten heiluriliikkeellä edessä ympäri. (Golfin alkeita.... ;) )

TWISTERI

Twisteriäkin otettu kesäaikaan, vaan täytyy myöntää, ettei sen jälkeen ole juuri tullut treenattua... Onneksi tulee kertauksena. Ensin olin vähän liikaa Ursan tiellä, joten tuli melkein polville, mutta vauhdilla saatiin sujumaan paremmin kuin paikaltaan. Lähinnä ei suuria ongelmia. Jos nämä tarpeeksi monta kertaa tulee esille, niin ehkä ne tarttuu alitajunnan kautta selkäytimeenkin joskus....

PAKKOVALSSI

Pakkovalssia hinkattiin ja hinkattiin........ Kesälläkään en ihan tajunnut mistä on kyse. Ehkä se näkyy vieläkin. Nytkin sai pientä Ahaa-elämystä odotella muutamia toistoja.... Siis ennenkuin tajusin, että pakkovalssi on lähinnä koiran kuljetusta etuperin ja kääntymistä esim. aidan kohdalla. Yritin työntää väkisin väliin sekä pitkän peruutuksen ja twisterin sekoitusta, tavallista valssia yms.

Idea. Kuljetus eteenpäin, koira hallussa, kääntö esteelle, kun koira ylittänyt siivekkeenmukaisen linjan (ettei hyppää väärältä puolelta aitaa).

Meidän kököissä toistoissa nähtiin sekä väärälle aidalle menemistä ja oikean aidan väärää kautta suorittamista, kuin juuri mitä ihmeellisimpiä ohjausmiksauksia... Myös ohjaajan aitaan törmäämistä, kun peruuttaessa en hahmottanut ja astuin sivekkeelle niin, että pamahti erittäin kivuliaasti kyynärpäälle. Ehkä jotain tuli tajuttuakin. :) Miksi lie tämä pakkovalssi onkin meille (eli minulle, ohjaajalle) näin vaikea. Ei ole vielä osaset loksahdelleet aivoissani paikoilleen. Sitä odotellessa..

Lopussa kokeiltiin miltä tuntuisi ohjata suoraan aitojen toiselta puolelta. Meillä ei juuri toiminut, Ursa on huono irtoamaan putkeen, muutenkin se haluaa melkolailla tehdä töitä samaa matkaa minun kanssani. Sain sentään Ursan oikein aidalle, mutta töksähtelevää siitä tuli, kun ensin piti saattaa Ursa putkeen, tehdä täyskäännös ja keritä vielä oikeille asemille ottamaan koiraa vastaan. Noo. Muistaa sen, että Ursan kanssa pitää liikkeen säilyä ja rytmin pysyä samana, ettei tule vauhdin töksähdyksiä.