HAUKIPUTTAALLA
5.-6.1.2008

HUPIJA-rojektin kolmas viikonloppu. Kouluttauduimme Haukiputaalla Active Dog -hallissa Mikko Aaltosen ja Mari Kaplaksen nuorassa.

Tuntui olevan melkoisen antoisaa. Lauantai 5.1. oli melkoisen rankka päivä, aamupäivästä nähtiin Okraa ja Ravjaa, treeniajat olivat meidän osalta 14.30-16.00 ja 17.30-19.00. Lisäksi odoteltiin ja kateltiin vielä kymmeneen hallilla, kun päästiin Sarkkisen Päivin, joka treenasi meitä seuraavassa ryhmässä, kyydillä Ouluun.

MIKKO AALTONEN

Ensimmäisen koulutusrupeaman otti hoitaakseen Mikko. Radan vaikein kohta oli varamstikin 3-4 aitojen väli, ahdas paikka, jossa piti tehdä välistäveto. Mikko opetti aivan uuden tekniikan tähän - sitä täytyy treenata. Kyseessä oli pikemminkin pakkovalssi, jolla koira ohjattiin varmalla tavalla oikein. Ohjauskuvioa lienee äärimmäisen vaikea sanallisesti selittää. Jokatapauksessa koira otetaan oikealla kädellä jarruttaen kolmosen yli, käännytään menosuuntaan niin, että koira on oikealla puolella hallussa, jonka jälkeen oikealla hyppykohdalla neloseen nähden kiepsahdetaan ympäri myötäpäivään, rintamasuunta esteillä, ikäänkuin valssaten. Kieltämättä looginen ja varma tapa, mutta vaatii rutkasti aivovoimistelua ja fyysistä kieputusta ennenkuin sen saa iskostumaan oikealla tavalla selkäytimeen. Taatusti jatkoa ajatellen oikein mainio systeemi ohjata, täytyy työstää.

Kutosen jälkeen haltuunotto ja irroitus kauempaan päähän putkea, no problems. Persjättö/mäkelät kasille. Ehdoton superonnistuminen tälle radalle oli 8-10 väli. :D Jaakotuksella (kuten Mikko&Mari kutsui) / vastakäännöllä (kuten olen itse oppinut lähinnä Tanjalta) kepeille - meni UPEASTI! Suorastaan hämmästyttävää. Kyseessä on kuitenkin ohjauskikka, jota en pahemmin ole käyttänyt, mutta joka kieltämättä tämän Mikon&Marin HUPIJA-viikonlopun jälkeen jäi hyvin lihasmuistiin, hyvällä todennäköisyydellä uskaltaudun käyttämään sitä kisoissakin joku kaunis päivä... Ursa suoritti kuitenkin tosi hyvin ja haki kepeille oikealla tavalla. Marika oli katsomassa treenejä ja sai hyvin ikuistettua tuon jaakotuksen/vastakäännön kepeille.

Ratapiirroksessa 11-aidalta mentäisiin puomille, mutta muistaakseni treeneissä kuitenkin kiepsastiin '1-9-14-24'-aidan kautta takaaleikkauksella, oikein sujuvalla menestyksellä. Puomin alastulolla pysäytin, vaikka pitäisi rohkeasti uskaltautua käyttämään niitä juoksukontakteja, kontaktien alastuloilla ihan turhaan hidastellaan, jokatapauksessa Ursa on tosi kuuliainen ja tekee kontaktit jos minä teen. Uskon kyllä, että Tanjalla on näkemystä siihen mikä sopii Ursalle.

13-16 välillä oli kiire, vaikka olinkin sitten aavistuksen liian ajoissa putken suulla. Neljästätoista ei ole suurta muistikuvaa, uskoakseni jarrutin 13-14 välillä ja vauhdilla jatkoa putkea kohti. 15-16 välillä takaaleikkasin, vaikka todennäköisesti sujuvammin olisi toiminut valssaten, niin muistaakseni suuri osa treenikavereista tuon kohdan ohjasi. 16-17 perustavalla takaahyppynä, 18-aidalla taas jaakotus hyvällä menestyksellä, seinänpuoleinen siiveke kiertäen. Oikealla kädellä koira vastaan ja yli, vasemmalla hypyn jälkeen kiinni ja jatkaen.

19-21 ihan kuljetuksena ja 22 aidan kummankin puolen puolivalssit, kuljettaen loppupätkä 24:lle asti.

Sama 19-24 pätkä kokeiltiin myös toisella tavalla. Mikko kysyi miten uskoisin Ursan irtoavan, jos itse pysyttelisin - ratapiirrosta katsoen - '3-16-22'- ja '4-17'-aitojen "yläpuolella"... Epäilin suuresti, Ursa kuitenkin vaatii toimiakseen minut lähelleen - näin uskoin. Suotta murehdin. Ursa irtosi aivan MAHTAVASTI 19-21 aitakaarroksen ja kutsulla (olisikohan taas ollut puolivalssi) tuli 22 oikein yli ja jatkettiin loppuun saakka. Hieno tunne, kun koira tekee kaukana töitä ihan oikein! :D Tietenkin juuri siksi eniten, että Ursa ei ole sitä kaikkein irtoavinta sorttia. Silti tuntuu, että sille on tullut kovasti itsevarmuutta tehdä ratkaisuja. Käskytin vain tarpeeksi määrätietoisesti ja napakasti, oman liikkeeni säilyttäen, eikä tarvittu edes mitään säätöä onnistumisen eteen, menestystä kertaheitolla.

MARI KAPLAS

Jäähdyttelyjen, lämmittelyjen ja tauon jälkeen jatkettiin Marin opastuksella.

Ensimmäinen 'Ahaa'-elämys tapahtui heti 1-2-aitojen välissä. Koiran piti irrota pimeään päähän putkea. Automaattisesti sitä sijoittuisi jotenkin sivummalle, liian vasemmalle, Marin ohjeistus oli se, että katsoo rataa eteenpäin. Jos sijoittuu keskemmälle, koiran suorituslinja oikenee automaattisesti niin, että hyppylinja on jo suuntautunut kolmoseen päin, samoin ohjaajalle jää tilaa edetä putken suulle. Jos on asettautunut jo alkuun liian sivulle, ei ole tilaa kertoa koiralle, minne ollaan menossa, lisäksi koiralle jää auki mahdollisuus valita esimerkiksi 5-putki, joka houkuttelevasti on hyppylinjan päässä. Ursa ei ihan itsevarmasti hae vielä pimeitä putken päitä, vaikka ollaan menestykselläkin treenattu. Pimeän putken toistoja vain alle enemmän, kuitenkin tälle radalle tarvitsi saattoa kohtuu paljon (ei nyt suulle asti sentään).

Kepeillemeno ohjattuna. Ursa valitsi kyllä pari kertaa putkesta tullessaan aidan. Treenattiin muutamat toistot ihan vain käteen tuloa - koira paikallaan, siirrytään kauemmas, 'Tä!" ja kädestä nami. Käteentuloa on treenattu näin muutoin ihan liian vähän, pitää taas ottaa työn alle. Jokatapauksessa muistutusten jälkeen onnistui kepeillemenokin ihan okrait.

4-5 välillä kompuroin ekalla kerralla, tuohon kohtaan en vain sujuvasti saa valssia ujutettua, meillä toimi paremmin, että vain ronskisti ohjasin lähimmän putken pään ohi oikeaan suuntaan, ei Ursa väärin tee, jos itse en epäröi. Kutonen pakkovalssilla. Tärkeää oli, ettei ollut liian paljon koiraa edellä, koira hallussa ja rintamasuunnassa kohdalla yli, välittömästi taas haltuun (ettei vedä hämyaitaa takaa), jotta kurvista tulee tiukka ja takaakäskyllä seiska yli.

Kasin ja ysin välillä takaaleikkaus - tää me osataan! :D Mari kehuikin tätä. Kieltämäti Ursa ohjautuu hyvin takaaleikatessa.

Toinen valtaisa 'Ahaa'-elämys, alun sijoittumisen kanssa, oli toinen ohjauslinja tsytseemi. Elikkäs puomilta 12 putkeen. Koira hanskaan puomin jälkeen ja ohjauslinja 11 aidalle niin vinoksi, että 12 on suoran päässä. Jos ohjaisi suorilta oikaisematta linjaa 10 ja 11 välissä, joutuisi ottamaan koiraa haltuun 11-12 välissä ja tekemään jotain ihmevekkejä välille. Kieltämättä ohjauslinjaa jo ajoissa hioen tuli suorituksestakin paljon sujuvampaa. Ursa taisi kertaalleen hypätä '7-16'-aidan haltuunottohetkellä, siinä sen herkkä paikka, muuten meni hätkähdyttävän hyvin.

Loppusuoralle (15-18) otettiin aika. Ensin perussuorituksen yhteydessä ja sen jälkeen loppusuorailotteluna namikipon kanssa. Perussuorituksessa vedättämällä Ursan ajaksi tuolle matkalle tuli 4,40s ja namikipon kanssa 3,60s. Hämmästyttävä ero, jolla pystyy kirimään aikaa - opettaa koiralle vain 'Eteen!'-käsky, joka tarkoittaa, että painelee täysillä loppuun saakka, ei tarvitse kääntyä minnekään, senkus painaa vaan. Tätäkin täytyy työstää. Hih. :D

Valaisevia treenejä ja paljon uutta ammennettavaa Mikolta ja Marilta.

TREENATTAVA, JOTTEI OPITTU UNOHDU:
- välistäveto pakkovalsiisysteemillä
- juoksukontaktit
- pimeään putkeen meno
- käteen tuleminen
- loppusuora