Kun nykyiseen treeniryhmään oli ilmoittauduttu, tällainen esittely osaamisestamme ja tasostamme lähti "valmentajalle". Haluan laittaa sen tähän, sillä ylhäällä on tälle kesäkaudelle asetetut tavoitteet, joissa - erittäin mukava huomata - on jo menty eteenpäin. :)
--
Tervehdys.
Lapinkoira Ursan kanssa tulossa treenailemaan ryhmääsi.
Aloittelimme agilitaamista viime toukokuussa, agilitykärpänen pääsi puraisemaan ja alkeisharjoittelu tapahtui Kennelkerhon treeneissä viime kesänä. Talvi treenattiin JATin Jatko1:ssä ja kevätkausi Jatko2:ssa.
Ursa on ensimmäinen agilityohjastettavani, mutta tuntuu monessa suhteessa olevan varsin passeli kaveri toimintaan. Ursa on todella rohkea ja kovaluonteinen koira, mikään ei menoa pysäytä tai säikäytä. Silti se kiitettävässä määrin kuuntelee ja reagoi ohjaukseen, ollen välillä liiankin herkkä emännän huitomisille. Vauhtia on minun tarpeikseni hyvin, intoa ja motivaatiota kummallakin. Ursa irtoaa kohtuu hyvin (riippuu kyllä tottakai tilanteesta). Kepeillä vauhtia pitäisi vielä saada lisää, kummaltakin puolelta ohjattuna menee hyvin, koira vasemmalla puolella kylläkin hieman varmemmin ja nopeammin. Ursa etsii ensimmäisen välin hyvin ja tietää keppien suoritusrytmin.
Kontaktit on alkujaan ollut meille "kompastuskivi". Loppukontaktit Ursa ottaa, kun on opetettu istumaan tassut maassa (tähän pitää vielä harjoitella etäisyyttä, että ei tarvitsisi olla koiran rinnalla, kun koira suorittaa kontaktin), mutta aloituskontakti varsinkin A-esteellä hypätään liki yli, mikäli vauhtia on kunnolla. Keinun kylläkin katsoo aika hyvin, keinulle ei ole vielä loikannut - toisaalta emme ole juuri vauhdilla esteelle tulleetkaan.
Muuri oli vielä viime syksynä kompastuskivi sekin, Ursa ponnisti häiritsevän usein muurilta. Joulutauon jälkeen ponnistelu ja palikoiden tiputtelu jäi pois, eikä nyt enää ole aiheuttaut ongelmia - toisaalta Jatko2 aikaan taisi treeneissä olla kahdesti muuri, joten toiveita tulevaan treenijaksoon siitä, että tasaisesti pidettäisiin koirille muistissa kaikki esteet. Toinen, mitä koira ei ole suorittanut sitten viime syksyn, on pussi - silloin oli kylläkin yksi lempiesteitä, vaan mitenköhän nyt lienee....
Varmoja esteitä meille on rengas - suosikki, pöytä, putki sekä yksittäiset hypyt, hyppysuoria olemme kyllä nyt treenanneetkin, mutta tuntui vielä vähän aikaa sitten hahmottavan, että ensimmäisen tai toisen saa mennä alta - varsinkin jos itse olen ohjaamassa etäältä. Tässä on siis jo nyt aikaisemmasta edistystä.
Helmikuussa oli mölliagilitydebytointimme, kaksi starttia, jossa toisessa neljä ratavirhettä ja toisessa hylky oman tajuamattomuuteni vuoksi. Viikko sitten viikonloppuna oli oman rotuisten mölliagility erään rotukatselmuksen yhteydessä, jossa Ursa päästeli nopeasti ja virheittä, nousten kakkospallille häviten vain puolella sekunnilla ykköselle.
Pääasiallinen tavoitteemme agilityssa on pitää hauskaa, intoilla ja remuta sekä toimia yhteistyössä. Toisaalta tottakai sitä mielessä on kipinä kisaamaankin. Enpä tiedä olemmeko kisavalmiita vielä tai ainakaan ihan kisavarmoja, vaan olemmepa kuitenkin ilmoittautuneet äitienpäiväkisoihin, ensimmäisiin virallisiin. Hyvällä tunteella menemme, suorituspaineitta.
Minun, vasta vähäisellä agilitykokemuksella on hankala hahmottaa toiveita tulevan kauden suhteen. Tasaisesti kaikkia esteitä, koirien muistissa pitäen. Ratoja, joissa tasaisesti eri ohjauksia, valsseja ym. edelleenkin tasapuolisesti kaikkia. Kinkkisiä pähkinöitä, mutta välillä vastapainoksi helpompiakin, jossa sekä koira, että ohjaaja saa onnistumisen elämyksiä ja riemullista vauhtia. Omia tavoitteita on vahvistaa ja varmistaa kontakteja tuntuvasti, sekä keksiä vihdoin varma tapa opettaa tuo vauhdilla-eteen-koira suorittamaan ylösmenokontaktit. Onnistua ottaa etäisyyttä ja saada vauhtia kepeillä. Ihan henkilökohtaisia tavoitteita on pikkuhiljaa hahmottaa koreografiat ja hallita kroppaansa paremmin ja sitä myöten saada myös omiin kinttuihin varmaa vauhtia.
Ennenkaikkea toiveissa reippautta, ronskiutta ja iloista mieltä - vaan eiköhän sitä ole luvassakin. ;)
-sus
---
Nyt olen iloinen siitä, että kepeille on tullut jo nyt varmuutta ja ylösmenokontakteilla olen ottanut namit käyttöön. Tulipa mieleen, josko oikeasti rupeaisi täysin pysäyttämään sitä ylösmennessäkin, vaan ainakaan viikonlopun kisoissa kontaktit eivät tuottaneet ongelmia (kuin myöskään muuri tai pituus :) ). Täytyy kirjoittaa laajempaa stooria historiastamme vielä - vaikka loppujenlopuksi tuossa tervetulokirjeestäkin se löytyy tiivistettynä.
Kommentit