MAANANTAI, 1.10.2007

LUNA

Keinu, aita, pussi, kepit, pituus.

Lunassa ei ollut ihan samaa inolentoa mitä kahdella viimeisimmällä kerralla. Iloisesti teki töitä jokatapauksessa. Viherlandia-kausi on alkanut, joten ensimmäistä kertaa oltiin mamman kanssa kasvihuoneilla. Melko hikinen/kostea/hapeton paikka se tuntuu olevan. Viime talvea treenattiin Ursan kanssa siellä lähinnä vain pakkasilla, ei näin syksystä. Tottakai paikkakin voi nyt vaikuttaa Lunan suorituksiin. Koirilla on huomattavasti vähemmän tilaa ja ilmaa ympärillään kuin mitä upean muhkuraisella kentällämme Killerin parkkiksella.

Paula oli kipeänä, joten Vainion Seija veti treenejämme tänään. Ensimmäistä kertaa aloitettiin kontaktilta - melkein aina ollaan oltu viimeisiä näillä aivosoluja kuormittavilla esteillä. Keinua otettiin hihnassa laskua pehmentäen. Jokainen suoritus taisi ohjaajan puolesta olla erilainen. Kahdella ekalla kerralla oli namikippo maassa, kolmannella kerralla kyykistyin, liki polvistuin Lunan eteen sen vastaan ottaen, viimeisellä, parhaiten menneellä kerralla kuljin koiran oikealla puolella ja palkkasin istuttua sivusta. Hyviä ja huomionarvoisia vinkkejä Seijalta. Vaikka edelleen pidän linjasta kiinni ja pysäytän aloituskontaktilla - Ursan kanssa töitä tehneenä tiedän, tää tämänkin kokoluokan koira voi loikata aloituskontaktin yli. Tottahan se tietenkin on, että Ursalla on suurempi moottori mitä Lunalla, mutta enemmän taidan tällä konstilla nyt opettaa ihan vain sen takia, että näen sen prosessin tähänkin opetustapaan, kuin että pelkäisin Lunan joskus hyppäävän kontaktin yli. Hyviä suorituksia jokatapauksessa. Varmaa toimintaa Lunalta, vaikka toisella kerralla kuikuili alaspäin jo lähdössä ja meinasi loikkia alas keskenkaiken - taisi keskittyminen mennä enemmän namilautasen tuijotteluun.

Aita otettiin pari kertaa sivulta ohjattuna kummankin puolen, pari kertaa kummankin puolen niin, että koira irtoaa namitädille ja kerran kutsuhyppynä. Hyvin teki, vaikka suhahti kerran kanssani ohi hyppäämättä, kun oli niin katsekontaktissa - ainakaan vielä Luna ei juuri osaa irrota. 50cm korkeus, hyppi hyvin yli, mutta ihan sitä viimeistä lennokkuutta ei ollut.

Pussia otettiin toiseen kertaan ikinä. Vielä joutui pitämään pussin suuta raollaan - Luna meinasi, että ei mahdu ulos, ryömi ja lopulta tuli sivuttain kylki maassa ryömien, kun meinasi, ettei todella enää mahdu pussin suusta... Kyllähän tähänkin varmuus kasvaa. Pitää itse pitää kovasti ääntä ja kannustaa Lunaa eteenpäin - sinänsä erilainen mitä tyttärensä yllytyshullu, uhkarohkea, suitsait-surmansuuhun tyttärensä Ursa...

Kepit meni lähestulkoon loistavasti. :) Pari kertaa otettiin niin, että koira ja kepit olivat vasemmalla puolellani. Pientä epäsujuvuutta oli ilmassa, mutta 12 kepistä suoriuduttiin hyvin. Koira oikealla sujui molemmilla kerroilla tosi hyvin, oikea ja yhteinen rytmi löydettiin ja hienosti tapahtui. Vielä kerran otettiin vasemmalta ja sekin saatiin onnistumaan oikealla rytmillä. Paljonhan tuo treeniä vaatisi, jotta koira tajuaisi oikeasti mistä on kyse, mutta näyttää tuo jotain hiffanneen - kuten minäkin.

Pituus oli pikkasen farssi. Lunalta puuttui tälle päivää ponnistus. Ensimmäisellä kerralla heti juoksi palikoiden yli (se niistä aina oikeista, tunnollisist ja hallituista suorituksista). Namitädillä saatiin vauhtia ja lisättyä helpotetun jälkeen palikat taas neljään. Pari kertaa vielä otettiin ilman namitätiä yhdessä juosten. Ekalla kerralla taas astui yli (ei kaatanut palikoita tosin, kuten ihan ekakerralla) jolloin kannustamalla, innostamalla lentoon. Enemmän pitäisi taas kiinnittää omaan yliampuvaan ohjaukseensa huomiota - Ursan kannsa ei tarvitse enää olla ihan niin tarkkana, kun se jo tietää miten mikäkin este suoritetaan oikeaoppisesti. Vartaloavut itse suoritukseen voi tipauttaa yliampuvista ja keskittyä olennaiseen ja ohjaukseen. Lunan kanssa pitäisi nyt herätä taas liioittelevaan toimintaan. Kyllä.