MAANANTAI, 6.8.2007

URSA

Kilpailemaan-kurssi aluillaan. Viiden viikon tehokurssi, kymmenen treenikertaa. Vetäjänä maanantaisin Tanja Virtanen - josta olin kuullut, että olisi "parhaimpia kouluttajiamme - ellei paras". Eipä tarvinnut pettyä. :)

Ensimmäinen treeni oli ykkösluokan rata, Tanja halusi nähdä lähtötasoamme, saimme tutustua rataan ja itsenäisesti suorittaa. 19 esteen rata, ei mitään älyttömän vaikeita kiemuroita kylläkään. Kaksi aitaa, putkeen, takaahyppy kahdella aidalla, keinu (takaaleikkaus), takaahyppy rengas, aita, kepit, 90 asteen kulmassa aita, 90 asteen kulmassa edelliseen toinen aita, valssilla keinulle, uukkarilla putkeen, mäkelöillä koira mukaan (ensimmäisellä kerralla valssasin ja hyvin sujui niinkin, vaikka oma katsekontakti seuraavaan esteeseen näin häiriintyykin), aita, 90 asteen kulmassa toinen aita, putkeen, loppusuoralla puomi ja kaksi aitaa.

Ongelmakohtia radan keskivaiheen 90 asteen hypyt, ohjasin Ursan turhan pitkälle ja Ursa tuli viimeisen aidan ohi, ennen keinua. Korjauksena koiran tarkkailu ja rintamasuunnan muutos, jos koira on menossa liian pitkälle. Oman kropan kääntö. Se taisikin olla ainoa ohjauksellinen. Radan loppupuolella, putken jälkeen, tein ensimmäisellä kerralla tosiaankin valssin, Tanja halusi nähdä sen myös mäkelöillä. Hyvin meni, vaikka jouduin nyt odottamaan koiraa, ideana mäkelöissä on se, että otetaan koira mukaan vauhdista. Oolrait.

Alastulokontaktit Ursa ottaa hienosti, keinun ylösmenonkin rauhassa, mutta puomilla liki loikkasi ylösmenokontaktin yli toisella kertaa. Tähän Tanjan vinkkinä, kun Ursa vaikuttaa kuitenkin kuuliaiselta, että itse hidastaisin voimakkaasti vauhtia. Totta. Todennäköisesti auttaisi. Ursa kuitenkin aika hyvin seuraa sen miten minä liikun ja on aika herkkä tuollaiselle. Kokeiluun (jos itse vielä adrenaliineissani muistaisin ;) ). Muita vaihtoehtoja opettaa pysäyttäminen (onnistuu kyllä, vaikka koira olisi aikaisemmin suorittanut toisin, vaatisi kyllä kisataukoa silloin), toisena nami aina kontakteilla - toimii varsinkin jos koira on huijattavissa (vähän tätähän olen tähän asti soveltanutkin). Kun kontakteista ruvettiin puhua, varsinkin kun ne ylösmenot ovat meille ongelmallisia, niin otettiin puheeksi Aa, johon Tanja heitti vinkkinä, että mitataan koiran rungon mitta ja niillä väleillä laitetaan hyppyrimoja maahan ennen Aata, lupasi, että kokeillaan joskus.

Kepit Ursa haki hyvin (koira vasemmalla) ja minullekin on vahvasti iskostunut se, että kun Uu on edellisen aidan päällä hyppäämässä, niin silloin tulee jo käskyä. Huomaa, että Ursalla tekee ihmeitä se. Ei haparointia ensimmäisen välin hakemisessa - kummallakaan kertaa. Toisella kerralla meno vaan meni TODELLA villiksi hyppimiseksi, viimeisessä välissä Ursan hyppy ulottui jo liki kyynärpääni tasolle. Ihme juttu. Täytyy tähän tarttua.

Hyvät treenit. :D Tanja kehui, että Ursa on jo todella pitkällä agilityssa. Hienosti suorittava, pätevä, kuuliainen lapinkoira. Oli kuulemma ollut jossain leirillä (?) kouluttamassa lapinkoiria ja oli liki yllättynyt, miten hyviä agilitykoiria ovat. (Noo, onhan lappalaiset monessa taistossa mennyt perinteisempien agilitykoirian ohi... Ehkä se on tämä kuuliaisuus sitten, ei sooloilla omia, vaan pysytään yhteistyö asiassa.) Ylpeänä kuunteilin taas Ursan kehuja. Olihan se hieno, vaikka oli kuuma, kuuma, hellepäivä ja oletin, että olisi laiskempi tekemään. Vaan sehän oli hienosti mukana. Toki eka treeni oli taas paras ja toistoissa taas hidastui.

Ainiin. Aloituskärkkymistä Ursalla oli taas (joka kostautui osittain viime kisoissa). Palkkasin useasti, menin kauemmas palasin jne. Toistelin "istu"-käskyä. Tanja piti näkemästään ja sanoi että jatkaa samaan malliin vain jatkossakin, aina lähdöissä. Ei päästä Ursaa koskaan varastamaan.