MAANANTAI, 3.9.2007.

URSA

Eilen treenit Ursan kanssa, viimeiset Tanjan vetämät Kilpailemaan-kurssilla. Yhdet Heidin treenit vielä jossain välissä, ei tänään kuitenkaan, muuten kisaviikonlopun jälkeen tulee turhan rankka putki aloitteleville koirakoille.

Hyvät treenit eilenkin. Vähän säätöä kyllä, ihan nappiin ei kaikki mennyt... Tanja oli lähinnä minua ja Ursaa, sekä minun töppäilyjäni sunnuntaisella radalla ajatellen suunnitellut Aalle tulon täsmälleen samanlaiseksi mitä sunnuntain tokastartissa. Nyt olisi tarkoitus välttää törmäystä...

Tein ennen radalle lähtöä kovasti mielikuvaharjoittelua (auttaa radan mieltämisessä huomattavan radikaalisti - suosittelen!), kävin mielessä liikkeinä läpi. Tanja sanoi, että toinen mielikuvaharjoittelu on se, että ikäänkuin piirtää mieleensä / ilmaan rataa, mitä nopeammin sen parempi. Siinä vaiheessa kun töppää tai muisti katkeaa, aloittaa radan alusta - ne töppäyskohdat on niitä todennäköisimpiä mokapaikkoja itse suorituksessakin. Tällä hetkellä en osaa kyllä rataa mieleen piirtää, kenties olen siinä vaiheessa, etten ihan vielä osaa hahmottaa ratoja ylhäältä käsin, vaan kuljen ne liikkeinä siilmät kiinni.

Rata oli kutakuinkin ykkösluokkaa vastaava rata, muutama kinkkinen kohta - mm. kumpikin tulo renkaalle ja renkaalta seuraavalle esteelle oli sellainen, jota ei ehkä vielä ykkösluokan radoilla olisi, myös kepeille tulo oli hankalahko (vaikkei meille ehkä enää), lisäksi radalla oli Herralan kulma.

Lähinnä ongelmallisimmat kohdat olivat ensimmäinen renkaalle tulo vastaanottona - ensimmäisellä kerralla Ursa hilpaisi ohi koko esteen eli oma ohjaus oli pielessä. Korjauksena se, että kun koira on putkessa kutsun Ursaa ja käskytän "rengas", jotta tietää minne suuntaan pimeästä putkesta täytyy suunnata. Lisäksi rintamasuuntani on jarruttava eli selkä näyttää sinne minne koira loogisimmillaan putkesta jatkaa - suoraan eteenpäin, minne nenä näyttää. Käytännössä rata siis sellainen, että putken suuta vastapäätä aita ja 90 asteen kulmassa putkesta tullessa oikealle rengas. Jos rata jatkuisi aidalle saisin koiran renkaankin takaa sille, jos vain nenäni sinne näyttää, jos taas selkä sinne suuntaan, niin koira pyrkii kääntymään. Selitinköhän ymmärrettävästi...? Jokatapauksessa peruutussysteemillä koiran liikkeitä seuraamalla ja sille aikeista ilmoittamalla sain toisella kertaa Ursan moitteettomasti renkaasta läpi ja jatkamaan viistosti oikealle pituudelle.

Aalle tulo onnistui hienosti. Kokeiltiin muutamaan kertaan ja hiottiin tokakerralla tätä kohtaa kuitenkin. Sanon kuulemma Ursalle vähän liian voimakkaasti, vaikka se toimisi lievemmälläkin. Halusin kokeilla myös äänetöntä ohjausta - silläkin saatiin onnistumaan (Uukkari pituus, muuri, aita, aita ja oikealle suuntautuva Aa). Yksi rima tuli alas (ensimmäinen aita), syytä en hahmota. Myös jollain toisella kerralla tuli rima alas, tosin nyt toka aidalta ennen Aata, sen syy on selkeämpi, käänsin koiraa Aalle vähän liian ajoissa, jolloin takajalat tönäisi riman altaan. Täytyy todella hioa nyt tätä liikkumista ja tilan antamista koiralle, mahdollisuutta hakea suorituskohtaa itse. Äänetöntä ohjausta haluan kokeilla joskus toistamiseen. :) Aan kontaktit otti jokaisella kerralla hyvin, loppukontaktilla pysähtyen ja istuen, ylösmenoakaan ei loikkinut, vaikka vauhtia oli alla (vaikka hidastihan kaarros toki, kuin että esteelle olisi tultu suoran takaa).

Herralan kulma sujui jo heti, mutta Tanja vaati tähän taas sitä, että annan Ursalle tilaa hypätä, seuraan sitä katseella, piirrän sille suoritulinjaa ja väistän tieltä. Varmaan tähänkin kohtaan jäi vähän hiottavaa. Herralan kulma oli kulma vasemmalle ja Ursa pyrki hypyn jälkeen taitseni Aalle. Vähän epäsujuvuutta, vaikka onnistuikin kaikilla kerroilla. Se rauhallinen olotila kyllä mahdollistaa kovasti hahmottamaan koirankin liikeratoja ja liikkumista, kaaoksessa taas ei suju mikään.

Herralan kulman jälkeen pariin ekaan otteeseen meni hyvin putkeen, mutta sitten keksi Aankin ja pari kertaa yritti sille - vaadin kontaktit, mutta en palkannut. Putken jälkeen oli aita viiston jyrkästi (!?) vasemmalle, tässä välissä oli tarkoitus takaaleikata, mutta toistuvasti, hiomisesta huolimatta koukkasin liian syvältä, Ursa kommentoi ja tähän tuli mukaan epäsujuvuutta (vaikka taas sain kyllä kaikilla kerroilla Ursan suorittamaan oikein). Jotenkin en saanut yrityksestä ja tiedostamisestakaan huolimatta omaa liikerataani menemään oikein ja tarpeeksi laajalti - ehkä pian ajattelin sitä jopa liikaa, jotta oli edes mahdollista onnistua....

Aidan ja takaaleikkauksen jälkeen rengas, josta to-della vinosti taas vasemmalle aidalle ja siitä vauhdilla kepeille (ohjaaja vasemmalla). Tässä kulmassa ilmeisesti parhaat ohjauskuviot olisi joko vekki tai puolivalssi. Puolivalssi on omempi, joten ohjasin Ursaa niin. Tiukasti taas selkä menosuuntaan ja vinosti peruuttaen muutamat askeleet, kunnes koiran kääntäminen. Okrait.

Kepeille Ursa lähti todella hyvin, haki hienosti itse (en ottanut ohjattuna) ja suoritti tosi nopeasti ja hapuilematta - tässä on kyllä tapahtunut suuri muutos Kilpailemaan-kurssin aikana. :) Viimeisellä kerralla ei edes ollut tarkoitus mennä niin pitkälle, vaan lopettaa radanpätkä aitaan, vaan Ursa ihan omatoimisesti karkasi kepeille jatkamaan! Huimaa edistystä...

Lisäksi se toinen huiman edityksen kohta on lähtö, Ursa istuu nätisti paikallaan, eikä kärky. Omatoimitreeneistä kotosalla, lenkeillä ja kentän laidalla on ollut paljon hyötyä.

Lopulta eilisestä treenisessiostamme (viimeisistä tälle kurssille, miinus Heidin tulevat treenit jossain välissä) sukeutui kunnon maratoni - varsinainen treeniaikamme 18.30-20.00, lopettelimme ja ajelimme pois kentältä vasta liki 21.30..... Tanja piti kommenttirinkiä lopuksi (ja puhui HuPiJa 2008 -projektisat - josta jäljempänä), antoi palautetta jokaiselle erikseen ja yhteisesti. Puutteet, vahvuudet, tulevaisuuden ja kehittymisen näkymät yms.

Pelaamme kuulemma hyvin yksiin. Ursa on pitkällä agilityssä ja jos en itse tee mitään todella hölmöä kisaradoilla, mahdollisuutemme nousta kakkosluokkaan on ihan liki. Itse olen kuulemma motoriikaltani sellainen, että mahdollisuudet toimia nimenomaan Ursan kanssa yksiin on hyvät. Seuraavaksi ryhmäksi talvikaudelle kannattaa ilmoittautua 2-luokassa kilpailevien treeniryhmään. 1-luokan treenit voi aiheuttaa puutumista ja jankkaamista - ehkä, ehkä. 2-luokan treeneihin pääsyn vaatimuksena on kuitenkin se, että on alla ainakin kaksi ykkösluokan nollaa kisoista. Summa summarum - tästä asti tavoittemme tälle syksylle (ennen lokakuun loppua) olisi haalia kasaan myös toinen nolla. Näin tämä etenee... Tavoitteellisuus. :)

Lähimenneisyydessä ollaan keskitytty nimenomaan keppeihin ja lähtöön, seuraava tavoite on kääntää omaa ohjaamistaan parempaan suuntaan. Anta Ursalle TILAA, havaita Ursan liikelinjaa paremmin, ennakoida, käskyttää ajoissa yms. Ei törttöillä itse.... :) Toisaalta hirmuisen lohduttavaa, että tiedän, että koira osaa, jos vain suinkin pidän oman mokailemisen rajoissaan. Pyrin prosessoimaan näitä päässäni ja ajattelemaan aktiivisesti (ja antaa alitajunnankin työstää rauhassaan), mielikuvaharjoittelemaan ja huomaamaan ansapaikat. Juu-u - ei mikään helppo tehtävä. :) Ykköstavoite - oppia antaa Ursalle tilaa ja mahdollisuuksia hakea itse esteitä.

 

HuPiJa 2008 -projektiin intoutuisi hakea.... Tällainen systeemi siis tuloillaan:

HUPIJA 2008 projekti

Tavoite:
Projektin tavoitteena on kehittää kolmen seuran (Hu-Pu, Pieks, JAT)
agilityharrastajien mahdollisuuksia päästä vuoden 2008 / 2009 SM-kisoihin ja MM-karsintoihin ja niissä mahdollisimman hyvään tulokseen.

Ryhmät:
Ryhmiä muodostetaan lähtötasoltaan (tilanne syksy 2007) kahdenlaisia
1) kolmosluokkalaisia, ryhmäkoko noin 8 koirakkoa
2) ykkös-kakkosluokkalaisia, ryhmäkoko noin 8 koirakkoa
Myös X-rotuiset ovat tervetulleita, heillä tavoitteena avoimet SM-kisat 2008.

Miten päästä tavoitteeseen:
- oikea tahtotila- ja asenne, ymmärrys että tavoitteelliseen toimintan
liittyy ajan, vaivan ja rahankäyttöön sitoutuminen
- muun ryhmän henkinen tuki
- tavoitteellinen harjoittelu yhteistyössä muun ryhmän kanssa
- kun ryhmät muodostuvat kolmen eri seuran edustajista, syntyy pientä
luontaista kilpailua, eikä projektia niin helposti "lyö leikiksi"
- videokameran hyödyntäminen harjoitteluissa ja kilpailuissa
- kilpailemisen harjoittelu paineenalaisena
- ulkopuolisten valmentajien käyttäminen mahdollisuuksien mukaan

Aikataulu:
- projektin aloitus ja ryhmien muodostaminen: elo-syyskuu 07
- treeniryhmät aloittavat toimintansa loka-marraskuu 07
- SM-kisat kesäkuu 2008
- MM-karsinnat: heinäkuu 2008
- projektin palaute ja lopettaminen: elokuu 2008

Toimintatapa:
- ryhmän toiminnan tärkein tavoite on auttaa kutakin kestämään
kilpailupaineet paremmin
- ryhmä kootaan kullekin kaudelle erikseen ja siihen liittyessään
sitoutuu projektiin "vuodeksi" sekä tavoittelee tavoitteitaan koko
sydämmellään, oikella, postiivisella asenteella sekä auttamaan muita
ryhmäläisiä
- vastuuhenkilöt hankkii treeneille oman kouluttajan, joko ryhmän sisältä
tai ulkopuolelta eli projektiin osallituva sitoutuu myös tarvittaessa
kouluttamaan itse satunnaisesti joko omaa ryhmäänsä tai toista ryhmää
- projektiin osallistuja sitoutuu myös viemään oppejaan omaan seuraan
kouluttaa kiinteää ryhmää tai pitää kurssi muotoisia koulutuksia.
- treenejä pidetään joka paikkakunnalla ja mahdollisesti myös
yhteismatkoina muualla

Projektin yhdyshenkilöt:
Kussakin seurassa ilmoittautumiset ensin omalle yhdyshenkilölle, jotka
kokoavat ryhmät:
Hu-Pu Tiina Mickelsson
Pieks Johanna Putkonen & Päivi Saarilahti
JAT Tanja Virtanen & Heidi Turunen

JAT-ilmoittautumiset viimeistään 14.9.07 mennessä sähköpostitse:
[email protected]
tai
Tanja Virtanen
Aapelinpolku 4 C 13
40270 Palokka