Viherlandialla JATin talvikauden päätösmöllit 17.2.2008. Osallistuttiin alokkaisiin ja konkareihin.

ALOKKAIDEN MÖLLIRATA

KONKAREIDEN MÖLLIRATA

Tarkemmista tuloksista ei ole juuri tietoa. Mölliradat laitan esille jossain vaiheessa. Alokkaassa meillä ei ollut edes mahdollisuuksia sijoittua, sillä treenaamme jo kakkosluokassa, mutta lohdutusherkku saatiin silti osallistumisen vuoksi.

Päivän pamaus oli se, kun VOITIMME konkariluokan! :D No ei auta liikaa brassailla, saimme nimittäin konkareista ainoan tuloksen (muut napsi hyllyjä) ja sillä sijoituimme ykköspallille. Meidänkään tuloksella ei ole hurraamista, 15 plus yliakaa, yhteensä 16 ja risat (päivitän tulokset, kun ilmetyvät JATin sivuille). Kotiintuomisina säkillinen frolicin tyyppisiä rinkuloita ja jotain namilastuja, sekä ruusuke. Huumorimielellä, mutta sinänsä ihan metkaa.

Hokkasen Jarin konkarirata oli kimurantti ja haastava, paljon hallussapitoa ja ansapaikkoja, pieniä epäloogisuuksia radalla, joissa piti pitää pää kylmänä ja muisti skarppina. Virheet taisi olla vaikean aidan kielto ja riman tiputus, kolmannesta virheestä en tiedä - mistä lie.

Vääntömme ei ollut kaikkein leppoisimmasta päästä, liika hallussapito änki huulille kyllä ärräpäitä. Lisäksi ennen radalle menoamme tapahtui ikävä äksidentti, meitä ennen radalla ollut bortsu (Sigma) sai palkaksi ohjaajaltaan narupallon, joka lensi SUORAAN meidän jalkoihin... Ursa oli siinä vaiheessa mulla jo vapaana (että lähdöt olisivat mahdollimman sujuvia ja säästettäisi aikaa). Mitäpä siitä muuta tulikaan kuin tappelun nujakka, akat remusi. Sinänsä hyvin ymmärrettävä tilanne. Onneksi molemmat ovat selväpäisiä ja tasapainoisia koiria, lopettivat välittömästi, kun menin väliin karjaisemaan ja taisin kiskaista toista hännästä. Ihailtavaa oli se, että tilanne ei jäänyt millään tavalla Ursalle päälle, se oli jo ihan valmis radalle saman tien. Päätettiin kuitenkin, että odotellaan ja viritellään tunnelmaa uudelleen yhden koiran ajan ja lähdettiin radalle viimeisinä. Ikävää tuollainen, mutta kaikesta huolimatta todisti Ursan tervepäisyyden ja sen kovuuden, se selviää kyllä ikävämmästäkin. Ursalla on hieno piippanokkaan päättyvä pää. :D