Nyt olemme viikon verran kummastuttaneet Ursan kanssa naapureitamme, kun pystytin törkeällä itsevaltiudella harjanvarret lähiurheilukentän laitaan. Sen myötä olemme useasti käyneet treenammassa keppejä, ehkei joka päivä, mutta ainakin joka toinen päivä tai jopa kahtena kolmesta päivästä.

Selkeästi on kivaa tehdä. Kummallakin. Kuusi keppiä mahdollistaa tiheät palkkaukset, olen muutamina kertoina pitänyt naksutinta mukana ja palkannut viimeisestä välistä. Ursalle on tullut hyvin vauhtia ja varmuutta, iloa. Ollaan ronskisti otettu kilpajuoksuna, lähdetty aika kaukaa yhtäaikaa, Ursa pääsee tietenkin nopeasti edelle, mutta itse kirin kepeillä ja siitä ohi. Samaan harjoitukseen saa irtoamista eteen ja malttia jatkaa loppuun asti.

Mitään perusongelmaa ei ole nyt tullut vastaan. Ursa varsin hinkuu lähtölupaa. Hakee avonaisista kulmista ja antaa irrota sivusuunnassa monta metriä. Ollaan otettu 180 asteen kulmista, 90 asteen kulmista, takaaleikkauksia yms.

Täytyykin ruveta ottamaan valsseja keppien päässä. Se on ollut tähän asti vaikeampaa. Samoin tuota reipasta jälkeen jäämistä. Ursa malttaa kyllä lähteä muutaman välin pujotteluun vaikka seisoisin paikoillani, mutta loppuun asti ei malta.

Pujottelun treenaamisen ohella ollaan tähän viikkoon pari kolme kertaa käyty ottamassa vähän tottelevaisuutta. Pääosin naksutin toimii kivasti, joten täytyy ruveta säännöllisesti pitämään mukana. Paikkamakuita, seuraamisen käännöksiä, liikkeestä jäämisiä. Kompastuskivet tällä hetkellä ovat pitkät suorat seuraamiset ja luoksetulon loppuasento.