Eilen Ursan treenit. Täytyy purkaa edellinen pikaisesti alta, kun huomenna olisikin sitten jo kisakoitos kakkosluokassa. Jännää....

OHJATTU TREENI

Minnan eilisissä treeneissä neiti oli kuitenkin loistava. Varsinkin ohjattu treeni onnistui tosi hyvin, kolmella eri ohjaustyylillä otettiin. Hassua huomata, että twisteri ja sylikääntö rupeaa oikeasti vihdoin sujua ja kykenen ottamaan niitä repertuaariini. Kaikkein omimmalta ohjaustyyliltä treenaamallamme radalla tuntui se, että otin neljänellä aidalla huiskauksella ja twisterillä, leikkasin takaa vitosen ja kutosen välissä, jonka jälkeen sylikääntö seiskalle (8 estettä radalla).

Lisäksi samalle pätkälle kokeilin sitäkin, että pyöräytin vain nelosen siivekkeen ympäri pysyen itse vasemmalla, jonka jälkeen takaaleikkaus sekä nelosen ja vitosen, että vitosen ja kutosen välissä. Seiskan pyöräytin vasemman siivekkeen ympäri kauempaa. Tässä piti itse juosta aika paljon ja nelosen jälkeen vausti hiipui vähän, vaikka saatiinkin takaaleikkaukset onnistumaan. Samoin se, että pyöräytin seiskan kauemman siivekkeen ympäri pidensi Ursan matkaa ja kasille joutui vekillä oikaisemaan suorituslinjaa.

Kolmas ohjaustyyli niin, että pysyin kutosesteelle asti vasemmalla puolella. Tässä piti vain juosta tosi paljon. Kutos este oli sen verran vinossa ja kauempana oikealle, että sai pitää nelosen jälkeen kiirettä, ettei koira lukisi seiskaa, lisäksi piti keritä kutosella koiran eteen ja tekemään valssia seiskalle. Valssilla koira ympäri oikealle, ohjaajan nenä näyttää kokoajan pyörien koiran suuntaan.

Ursa osaa aika paljon. Minnan sanomana se lukee nätisti kroppaa hyvin, tietää jo asioita ja sitä mitä milläkin ohjauksella tarkoitan. "Se on ihan hyvä!", sanoi omaan tyyliinsä.

Omin sanoin Ursa on kehittynyt paljon ja toki itsekin ohessa, yhdessä. Se on kuuliainen ja tekee parhaansa, oli ohjaustyyli sitten minkälainen tahansa. Minun tehtäväkseni kyllä jää syynätä ne omimmat tyylit tämän viidakon keskeltä. Nyt kun olen vihdoin tajunnut vähän sylikäännön ideaa (ja Ursakin), niin voisin kuvitella sitä käyttävänikin. Ursa kestää hyvin ohjauksia ja harvoin enää nykyään jää pyörimään ja kyselemään esteelle. Sen rasittavimpia puolia on kyllä sen melkoinen haukkuminen radalla. Oili belgi kun painaa meidän jälkeen niin korva lepää äänettömyydessä (vaikka kyllä sekin Paulaa välillä komentaa, mutta ei se koskaan hauku radalla).

ITSENÄINEN TREENI

Itsenäisen treenin ideana oli lähinnä hyvät kontaktit (Aa ja puomi), sekä erilaiset kepeille tulot, lisäksi se, että pääsee koiran edelle kepeillä ja päädyssä valssaamaan. Ursan kanssa kepit oli tälle kertaa vähän sähellystä. Kyllä se pääosin teki hyvin hommia, mutta paineli väärään väliin, lopetti kesken jne. Plöö. Varmaan liian vaikeita vielä Ursalle kai. Takaa se antaa leikata tosi mainiosti ja pystyn sitä vedättämäänkin, mutta jos tarpeeksi menee edelle, niin se rupeaa oikomaan, ohittaa välejä tai jättää viimeisen pujottelematta tms.

Pääosin omat treenit meni hyvin. Ursa on taas keksinyt putken ihanuuden ja "Läpi."-käskyllä ampaisee. Käy kyllä niin kovasti kierroksilla ja kun kepit olivat kahden kontaktin välissä, niin oli vähän malttamaton paikka suorittaa.

Muutoin Ursa on kyllä oikein loistava pimu. :) Hyvällä tunteella Varkauteen huomenna.