Tänään taas normaalisti vakivuorolla Halilassa. Joka oli muuten meille tämän kevätkauden viimeinen, koska ensi kerralla ei päästä Katselmusplussan vuoksi. Vähän kökkö fiilis jäänyt loppujen lopuksi tästä kevätkaudesta (viime vuonna sama juttu Jatko2:ssa), tunteeseen vaikuttanut todella paljon se, ettei ensinnäkään olla paljoaa päästy treenailemaan. Tälle kaudelle osui Ursan juoksutauko, joka söi kaksi treenikertaa (kolmas oli pääsiäinen, joten säästyttiin kahdella väliinjääneellä). Lisäksi Hupija-vei yhden ja nyt tuleva Katselmusplussa yhden. Neljä kertaa poissa ja neljä kertaa paikalla. Näistä kahdella ekalla kerralla Hanna paikalla, yhdellä kerralla ilman vetäjää ja tällä kertaa meidän treenit veti Mimmu. Toisena vaikuttajana kökköön fiilikseen on varmasti se, että Halilassa on stressaavaa treenata, nuuskuttelun ja paskansyönnin takia joutuu kokoajan olemaan varpaillaan, lisäksi pohja ei ole paras mahdollinen juosta ja se, että sieltä on aina kiire pois - hevostelijoiden jaloista, esteet pitää rikata kiireellä vege.

Tähän päivään...

RATATREENI

Mimmu oli ilmeisesti rakentanut meille ihan oman treeninkin, mutta koska Kärnän Julia oli edellisessä treeniryhmässä vetänyt kolmosille kivaa pätkää ja esteet olivat jo valmiina paikoillaan, niin käytettiin sitä sellaisenaan hyväksi.

Itsellä taisi olla tatsi hukassa. Erityisesti kontakteilta lähtöä mun täytyy omassa päässä miettiä ja treenata, se on mulle mörkö. Lisäksi vein Ursaa jotenkin varovasti viidettä estettä ei kiertänyt parilla ekalla kerralla takaa, kun oikaisin itse, enkä vetänyt draivilla. Kun syvensin ohjauslinjaani niin menihän Ursakin oikein.

Putkesta ulos tullessa avoin kulma kepeille. Tein putken suulla mäkelät (juuri Lapikkaassa ollut puhetta mäkelät/persjättö/sokkoleikkaus/edessäleikkaus/ranskalainen - rakkaalla lapsella on monta nimeä). Vähän liian aikaisin vaihdoin ohjaavan vasemman käden oikeaksi, joten ekakerralla Ursa meni kolmoshypylle. Kun tiedostin ja vein pidemmälle vasemmalla kädellä niin hyvin meni. Olen kyllä erityisen tyytyväinen nyt näihin meidän avokulmiin. Tottakai mun pitää saattaa Ursaa, mutta ohjattuna ei tarvitse ottaa. :D

Erityisen kinkkinen kohta oli kasihypyltä putkeen. Tähän väliin halusin treenata jotain uutta ja otin sen flipillä (vaikka yksinkertaisin ja helpoin olisi varmasti ollut joko peruuttaa ja imuttaa Ursa putkeen tai ottaa se haltuun ja viedä se putken suulle etuperin). Ensalkuun mun kääntyminen oli liian ajoissa ja linja vähän väärin, joten Ursa meni pari kertaa Aalle. Suorituslinjaa ja ajoitusta säätämällä sain sen kyllä kolmesti putkeen, aina parantaen. Edelleen hiottavaa on ja paljon, viimeisellä kerrallakin tuli vielä pientä kulmaa Ursan linjaan. Treeniä vaatii. Ideaa oli omassa liikkumisessa, mutta ajoitusta pitää säätää.

Viimeinen kepeillemeno oli niinikään avokulma ja sekin meni oikein loistavasti! Varmin tapa meille tuntuu näihin nyt olevan se, että koira on vasemmalla ja ohjaan vastakkaisella kädellä. Pitääkin ruveta treenaamaan niitä lähestymisiä, joissa koira on oikealla. Minkäköhän välin se silloin valitsee....?

LISUKKEITA

Koska meitä oli vain neljä treenaajaa (vaikka ryhmään kyllä kuuluu seitsemän), niin aikaa jäi vielä lopusta. Haluttiin ottaa okseri, Janitan muistutuksesta, jotenka se rakennettiin. Ensin Otettiin Usran kanssa helpompi kokeilu, jossa aidat olivat kohtuu lähekkäin toisiaan ja eka rima aika alhaalla. Toisella kerralla jo halusin heti vaikeuttaa, nostettiin ekaa rimaa ja levitettiin hyppyä. No problems. Ursa on hyvä hyppääjä, se kyllä katsoo mitä siivekkeiden välissä on ja mitoittaa hyppyään sen mukaan, se on tavattoman rohkaisevaa.

Treenikaverilla on bortsunsa kanssa hyppyongelma, kun se mitä ilmeisimmin katsoo siivekkeiden mukaan hyppynsä ei siis katso rimaa vaan ponnistaa sieltä mistä siivekkeet alkaa. He ottivat epäilyjen varmistamiseksi käsittelyyn kokeilun, jossa laitettiin kolmet siivekkeet peräkkän ja vain viimeisessä oli rima. Koira selkeästi ponnisti sieltä missä siivekkeet alkoivat ja rymäytti suoraan viimeisen riman päälle - varsinkin jos sille annettiin mahdollisuus vauhtiin, eli lähdettiin kauempaa.

Halusin ihan mielenkiinnosta kokeilla myös Ursan kanssa, vaikkei sillä mitään hyppyropleemaa olekaan. Ursa kyllä tuntuu hahmottavan ja katsovan tarkkaan mitä siivekkeiden välissä on, joten rima ei lennellyt, mutta selkeästi ponnisti silti kauempaa mitä normaalisti. Kaipa Ursa katsoo kokonaisuutta. Kaikkiaan oli melkoisen kiintoisa kokeilu. Haluaisin vielä kokeilla miten Ursa toimii silloin, jos siivekeparit ovat vielä etäämmällä toisistaan - edelleen rima viimeisessä.