Ursan tämänpäiväisistä treeneistä, joiden yhteenvetotunnelmat ovat lähinnä ärsyyntyneen kaoottiset.

Ryhmässämme on yksi erityisen kovaa mekkalaa pitävä koira, joka ei kestä ollenkaan, että sen ihminen tutustuu rataan. Mekastus oli korvia raastavaa karjumista ja seinässä kiskomista, sen äänet peitti vetäjämme äänen kokonaan alleen. EI kuullut omia ajatuksiaankaan. Lisäksi muitakin koiria villiintyi haukkumaan ja mekastamaan, Ursa osasi olla yllättävän hiljaa ja rauhassa, ihmetteli vain korvat päätä myöten makuulta. Lopuksi rupesi sekin vaatimattomasti viukumaan.

Viherlandian kasvihuone, jossa treenata täytyy on tosi ahdas ja tällä kertaa kun olimme vielä oven puoleisessa päädyssä, trafiikkia oli totuttua enemmän. Seitsemän törmäilevää ihmistä ja pahaa ääntä pitävät koirat, toisella puolella samanmoiset. Lähtöasetelma oli kauhia, ärsytti koko treenaaminen edes alkuun.

Kyllähän Ursakin varmasti vähän sekavassa mielentilassa oli.

RATATREENI

Varsinaisen treenin alku samanlainen mitä viime viikolla, paitsi että alun kieputus oli nyt toiseen suuntaan. Sylikääntöä piti jokatapauksessa ottaa. Huomaa selkeästi, että niin Minnalla, Tanjalla kuin Päivikilläkin on jokaisella vähän eri tapa ottaa sylikääntö. Sekaisinhan siinä ihmisparka menee. Minnan sylikääntö oli tosi vähäeleinen ja vähäliikkeinen yhden käden kääntö, jota väännettiin sitten rautalangasta taas. En millään meinannut tajuta taaskaan.... Huoh. Nenä kokoajan samaan suuntaan osoittaen. Oikealla kädellä hyppy ja näyttö tokahypylle ja kolmannelle parin askeleen peruutus ja edelleen oikealla kädellä yli. Nenä näyttää edelleen vain samaan suuntaan, neljännelle aidalle. Noh, sujui se näinkin, käännökset olivat tiukat - mutta keskittymistä se vaati.

Puomin ylösmenolla nami, alastulon pyrin ottamaan juoksukontaktina - tiedä nyt sitten tajuanko miten se tehdään / opetetaan. Osaanko toimia itse aina samalla lailla.

Kokas renkaan jälkeen oli tiukka kurvi oikealla kepeille, pitää näyttää jarrua jo koiralle ennen kuin se ponnistaa renkaalle. Vastakkainen käsi ja peruutus. Eka kerta meni pitkäksi, kun en jarruttanut koiraa kropalla, vain hokemalla "Ursa, Ursa." Kävi vähän turhan pitkällä edessä. Sitäpaitsi paukutti kepeillä minulle kokoajan ja jätti vielä pirulainen viimeisen välin pujottelematta.

Loppu ok. Putkenkin vastakkaiseen päähän hyvin, kaarros aidalle vain oli vähän turhan pitkä molemmilla kerroilla, putken suu kun näytti vähän muualle, minne oltiin menossa. Olisi varmaankin pitänyt ilmoitella Ursalle enempi sen ollessa putkessa.

ITSENÄINEN TREENI

Kaaos, kaaos, kaaos. Pointti oli se, että saamme tosi hyviä Aan kontakteja. Eipä siinä, hyviä tulikin, mutta Ursa varasti sinne kokoajan. EI olisi mitään muuta malttanut tehdä, kuin keskellä kököttävää namiautomaattia. Piti pakottamalla pakottaa se menemään putkeen ja suorittamaan aitoja. Kokoajan Ursa paukuttaaräkytti minulle, jo lähdöstä lähtien malttamattomana. Ärsyttävää.