Ursan viimetorstaiset treenit (tiedän - pitäisi heti saada kirjoitettua ylös...). 10.1.2008

OHJATTU TREENI

Aitakieputusta, johon löytyi melkoisen monta suoritustapaa - ilokseni huomaan, että rupean pikkuhiljaa itsekin havaitsemaan erilaisia tapoja ohjata sama kohta. Se on henkilökohtaisesti suuri edistysaskel. :)

1-4 esteet voisi tehdä takaaleikkauksena - mikä ei kylläkään tuottanut ihan toivottua tulosta. Toinen tapa olisi valsata kakkosen jälkeen ja oikaista suorituslinja joko ennen kolmosta tai putkelle mennessä vekillä. Paras tapa oli kuitenkin tulla itse kakkosen lähelle ja lähttää koira matkaan, oma nenä näyttää ratapiirroksen vasempaan pitkään sivuun, koira viskataan sylin kautta putkeen, suorituslinja oikenee kuin itsestään. Tarkkana saa kuitenkin olla, täysin sujuvasti ei toiminut heti, vaan vaati hienosäätöä.

Ursa ei irronnut putkelle, joten en voinut ainakaan automaattisesti olla ohjaamassa vitoselle aitojen sisällä. Periaatteessa, JOS koira irtoaa, niin sen voisi lähettää putkeen ja tulla itse rauhassa vitosaidan oikealta (piirroksessa) puoleta ottamaan koira vastaan, josta sylillä yli. Toinen vaihtoehto on pyöräyttää niin ikään sylin kautta, mutta piirroksessa katsottuna vasemman siivekkeen ympäri. Meille sopivin tapa vitos esteellä on tällä hetkellä kuitenkin twisteri, olen itse aidan ja putken välissä, rauhassa katsekontakti koiraan, huiskaus ja itse alta pois, valssilla ja hallussa pidolla kutosen yli.

Kutosen ja seiskan välissä valssi (lähellä seiskaa mielummin, loivasti) ja suoralle, toinen vaihtoehto vain yksinkertaisesti juosta nopsasti itse oikealla puolella. Omat jalat ei jostain syystä taipunut valssiin - meillä toimikin ihan tuo täysiä juokseminenkin, koiralla menee kuitenkin aikaa siihen, kun kiertää esteet, ainakin vielä Ursan vauhdiaa pysyy mukana.

Käytännössä meni ihan ok, vaikka aina vähän erilaisempia juttuja tehdessä tökkii ja vaatii säätöä. Kuitenkin ongelmallisimmaksi tuntui muodostuvan taas Ursan ärrrrsyttävä tapa varastaa lähdöissä, hiippailla tai haistella. Jotain tuolle paineistumiselle pitää tehdä. Ainakaan ei istuttaa määrättömästi paikallaan. Kyllästyyhän siinä levollisempikin koira. Minna sanoi suoraan, että palkkaukseni menee suurimmassa osassa tapauksissa päin peetä. Itse sössin hommat. Plääh. Otin makuultakin lähtöjä, pysyy paremmin, mutta helposti pilaan myös paikkamakuut tällä...

 

ITSENÄINEN TREENI

Itsenäisessä keskityttiin lähinnä kontakteihin ja erilaisiin keppien tulokulmiin - sitähän se tuntuu olevan. Juoksukontakteihin yritän saada itselleni varmuutta ja osaamista, tiedä sitten teenkö oikein sinne päinkään. Yritän pitää mielessäni lähinnä sen, että Ursa katsoo eteenpäin ja alas, silloin vähenee kontaktivirheiden mahdollisuus.

Putkesta tullessa aidalla pystyi ottamaan kieputusta ja kepeille ohjaamista. Keinun Ursa osaa hyvin ja sen otankin pysähtymällä, tarjoaakin hienosti peffaa laudalle ihan itse.

Kaikkein tökkivin kulma kepeille on edelleen tässä rata piirroksessa keinulta tullessa (keinun menosuunta itseasiassa alaspäin piirroksessa, ylhäältä alas suoritetaan). Itse tarkkana ja rauhassa, palkkaan kyllä kepeillä.

Mitään ihmeellisyyksiä ei otettu alapuolen kolmella aidalla, vähän irtoamista ja sitten treenattiin Hupijassa esille tulleita poispäin käännöksiä kumpaankin suuntaan. Samoin tein vastkääntöjä/jaakotuksia yksittäisellä aidalla.

 

Paikalla istumista eri paikoissa, pitäisi muistaa päivittäin ottaa joku pikku hetki jossain - AINA. Näin tein Mikkelin kisojen jälkeen, kun meni penkin alle ja paikalla pysyminen petraantui huomattavasti. Oma rauhallinen, levollinen ja varma ohjaaminen pitäisi iskeä rutiineihin. Toisinaan tietynlainen levollisuus tulee omaan ohjaukseen ja se sitten näkyy suoraan verrannollisesti suorituksen sujuvuudessa. Ne sujuvat hetket todella muistaa, kun toimii sadalla prosenilla yksiin Ursan kanssa.