TIISTAI 14.2.2008 - URSA

Viimeiset treenit tälle jaksolle, viimeiset treenit Viherlandialla ja viimeiset treenit Minnan koulutettavana (ainakin toistaiseksi). Seuraavaa jaksoa varten kerkesin jo niellä katkeran pettymyksen siitä, ettei tiedossa olisi treenipaikkaa. Päivän yrmöttämisen jälkeen Aino (koulutusvastaava) laittoi kuitenkin viestiä, että oltiin saatu toinen auenneista varapaikoista. Iloista! :D Kevätkausi Halilassa maneesissa jatkuu Hannan vedossa (2.lk kilpailevat edelleen, olin valmis kumpaan tahansa, 2.lk tai 3.lk, ensimmäiseksi mainittuun mahtui ilmeisesti helpommin).

Tämän päivän treeneissä Ursassa oli hyvästi draivia, aluksi tietysti enempi vielä, mutta kyllä tuo tuntuu nykyään ihan loppuun asti jaksavan (toisin kuin Luna.... - vielä. ;) ).

OHJATTU TREENI 1

Minna oli suunnitellut vaikeita paloja Varkauden 3.lk perusradalta (jota siis tuomaroi itse), radalla starttasi n.30 maxi koiraa ja kuulemma voitto vietiin vitosella! Joukossa todellakin ihan suomen huippuja ja ihmisiä, joita on nähty MM-kisoissakin. Vaikeita paikkoja siis....

Kolmosputkeen Ursa oli loppujen lopuksi tosi helppo saada, hypyn jälkeen piti ottaa aika tiukasti, puomi houkutti selvästi. Aita-aita-Aa tsytseemi onnistui kahdella konstilla hienosti, valssilla (toka-aidalla ottamassa vastaan niin, että kaarroksesta tulee mahdollisimman lyhyt) tai ihan vain takaahyppynä ja takaaleikkauksena, tässä kohti ei yrittänytkään kumpaankaan päähän putkea, toisaalta meillä Aa on kyllä niin paljon imuttavampi este kuin putket, joten eipä juuri jännittänyt.

Kontaktit meni nyt vähän kököiksi. Kahteen kertaan Ursa taisi loikata puomin ylösmenon ja jotenkin en saa juoksukontakteja sujuviksi. Laitettiin kylmästi namit ylösmenolle ja alasmenolle maahan, kädestä ei nyt tullut mitään. Ursa jää typerästi kisoissakin jotenkin kontaktin jälkeen hetkeksi kiinni käteeni. Oma vika varmastikin, namia olen syöttänyt liikkeestä ehkä metrin päässä kontaktista tms. Ehken vain ole tajunnut juoksukontaktien syvintä olemusta vielä. Ainakin se nykyään juoksee kontaktiesteet (paitsi keinun tietty) päästä päähän vauhdilla, eikä hiippaile alasmenolla. Ikuisuus"ongelma" näemmä. ;) Onneksi ei kuitenkaan helmasyntimme sentään (kepit kai on - jos mikään).

Puomin jälkeisen aidan jälkeinen putkeen meno oli varmaan meille radan vaikein kohta. Eka kerta meni ehkä puolittain tuurilla ihan loistavasti. Ursalla oli ehkä sen verran vauhtia ja draivia, että se irtosi kauempaan päähän, kun käskytin ja pidin kättä todella kaukana itsestäni, kurotin Ursan putkeen. Tokakerralla ei enää onnistunutkaan (eipä tietenkään ;) ). Putkeen meno toimi kyllä niinkin ihan hyvin, että yksinkertaisesti vain vein sen putkeen, pyrähdin suoraan kohti putkea ja näytin vastakkaisella kädellä (ettei kroppa aukea ja osoita Aalle).

OHJATTU TREENI 2

Aika moni otti alun kutsuhyppyinä ja valssilla, mutta tiedän etten tuolla tyylillä saa koskaan Ursasta maksimivauhtia esiin, vaikka varma ohjauskeino olisikin. Lähdin eka ja toka aidan puolivälistä, Ursalle kuitenkin selvä vauhti, rintamasuunta eteenpäin, vastakkainen käsi jarrulla tokaesteen takaa ja imutus putken läpi. Putki oli asetettu niin, että jotenkin sitä aina hämmästyi siitä miten vasemmalta takaa koira tuleekaan. Ekakerralla jätin sen aivan loistavalla tavalla selän taakse tekemään omiaan, mallitapaus oikein, taisi hypätä vielä väärän aidan mennessään. Kun itse olin hereillä ja tarkkana, niin toki tuo kohta onnistui.

Tämänkin radan kontakteille samat kontaktilöpinät mitä edellistreenissä.

Vaikein kohta meille taas Aa-aita-putki. :) Taas sai olla tosi tiukkana, ettei painele aidalta puomille, se olisi herkku. Tiukasti hanskaan hypyn jälkeen, valssi ja putken suulla vastakkainen käsi (ei vaihtoehtoa Aalle, varottava taas sitä kropan aukaisemista Aan suuntaan).

Minna: "Kyllä teidät pian siellä kolmosissa nähdään." Näinpä. Ursa on aika varma ja suorittaa tasaisesti, mitään vakavia ja tiettyjä esteongelmia ei ole joiden kanssa tapella, Ursa ei tee omia ratojaan ja toimii kuuliaisesti sen mukaan mitä ohjaan (mikäli vain ohjaan....). Kuitenkin se on kohtuu nopea, tekee mielellään ja innokkaasti. Ilo ohjata tuollaista koiraa! ;)

ITSENÄINEN TREENI

Ei mitään hankalaa. Keppejä tahkottiin, Ursa kyllä antaa minun irrota sivusuuntaan ja edelle, samoin Ursa osaa aloittaa itse, mutta ei kestä sitä, että jään paljoaa taakse. SIllä ei ole kuitenkaan itsevarmuutta suorittaa keppejä yksin, vaan se tarvitsee minun tukeani siihen. Kepeillä Ursan haukku on jatkuvaa ja kimeän repivää. Uskoisin senkin liittyvän jotenkin epävarmuuteen (Ursalla haukku liittyy kyllä todella vahvasti epävarmuuteen tai turhautumiseen). Kepit on kyllä sinänsä kiva este treenattavaksi, saavutettavana on niin monia edistysaskeleita. Nyt rupeaa avokulmat koira vasemmalla toimimaan, Ursa osaa hakea jo (tai minä jo ohjata... ;) ) ensimmäisen väin, eikä pyri toiseen väliin läheskään niin usein. Viime kesän takaaleikkauksen kestävyys askel on kyllä sittemmin menetetty, ainakaan tänään ei antanut häiriintymättä leikata takaa. Muutamia vaikeita epäonnistuneita ja muutamia helpotettuja onnistuneita. Omat kepit ja oma piha olisi kyllä huippu juttu (ensin mainitut löytyy, mutta ilman toista niiden olemassaolo on turhauttavaa).

Renkaalla brassailtiin ihan muuten vain, kun se on Ursasta loistava keksintö. Mentiin rengasta vinottain ja otettiin huiskauksella takaahyppyjä, lisäksi treenattiin poispäinkääntöjä renkaalla (myös aidalla). Ollaan nyt viikon aikaan säännöllisen epäsäännöllisesti otettu leikin varjolla poispäinkäännöksiä Jarin ojeiden mukaan, Ursa omaksuu kyllä eri ohjauskuvioita nopeasti, taas yksi hieno puoli koirassa (vaan onneksi mulla ei ole vertailupohjaa liikaa ;) )´.

Tulevana lauantaina HuPiJa Kuopiossa, sunnuntaina talvikauden päätösmöllikisat ja sen jälkeen suunnataan Herkkumaahan reenailemaan.