Onpas jäänyt kirjaamatta torstain Kennelkerhon treenit. Lyhyesti jäi vain vähän turha ja ärtynyt olo niistä. Paikalla ei varsinaisesti ollut vetäjää, mutta treeniryhmässämme oli pari kouluttavaa, jotka ottivat johdon käsiinsä.

U-kirjaimen mallinen rata, myötäpäivään aita, keinu, muuri, aita, putki kulmassa, aita kulmittain, Aa, kepit (häiritsi vähän se, että radalle oli suurinpiirtein ängetty kaikki esteet). Otin parilla eri ohjaustyylillä, niin, että kuljin sisäreunaa ja niin, että leikkasin takaa putkella ja Aalla. Näin sain ohjattua mahdollisimman paljon kummaltakin puolelta. Kennelkerhon kepit on vanhojen sääntöjen mukaiset, eli keppien väli on liian pieni, hyvin Ursa nekin teki, vaikka jostain syystä alkuun pääseminen tuotti hankaluuksia, samoin Aan alastulokontaktilla istuminen, kyllähän Ursa sääntöjen mukaan kontaktin otti, mutta tuli alas asti, eikä istahtanut. Hinkkaamalla sain sentään onnistuneen suorituksen.

Epäonnistumiset ja kuumuus ärsytti, flunssakin vaivasi. Treenien jälkeen oli lähinnä olo, että olisi kannattanut jättää väliin...

Kennelkerhon Aan pinta on todella huonossa kunnossa. Alhaalta puuttuu askelrima ja karkeus on hioutunut säälle alttiina olemisen takia pois. Ursalla ainakin tassut luistaa esteellä ikävästi. Mielessä kävi, josko ei enää menisi näihin treeneihin. Kerta viikkoon tehotreeniä ja kisoja silloin tällöin pitää kiinnostuksen asiassa ja varmistaa mahdollisimman paljon onnistuneita ja mielekkäitä suorituksia, vähemmästä jää myös paremmin hinku saada enemmän... Eli halu ja tahto seuraavalle kerralle on suurempi.